03.04.2010 - Lankalauantaina

Yöpakkasen jälkeen aurinko on noussut, uusi päivä alkanut.

Syöksähdän jo aamupäivällä kirjoittamaan, kun on vielä paukkuja jäljellä.
Kävin kaupassa ja toin ostosten lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita. Varustaudun muuttoa varten, kotiin, josta en vielä tiedä.

Päivän lehdessä oli juttu, jonka kertoma on säälittävää luettavaa. Me ihmisparat yritämme miellyttää Jumalaa ja ansaita taivasosuutta, vaikka se on täysin mahdotonta meille. "Se on täytetty", sanoi Jeesus, eikä siihen ole mitään lisäämistä.

Filippiineillä on 30 ihmistä ristiinnaulittu, 55. kerta kuulemma. Eräskin mies oli 24:nnen kerran naulittavana, ja parantelee haavojaan 5kk jälkeen päin.

Vasta 14. kerta oli 34 vuotiaalla naisella, joka uskoo, että "kärsimysten ansiosta hänen isoäitinsä on toipunut kahdesta halvauksesta ja sisar on voittanut syövän".

Voi, miten toivoton ja turha yritys miellyttää Jumalaa!

Vaikka uskoisimmekin pelastuvamme armosta, silti saatamme yrittää omilla konsteilla tienata parempaa elämää tai muuta, ja katkeroitua, jos Jumala ei tee kuten me tahdomme, vaikka olemme mielestämme palvelleet häntä.

Meistä on maksettu hinta parituhatta vuotta sitten. Jeesus osti meidät verellään vapaiksi synnin, perkeleen ja kuoleman vallasta. Jos otamme hänet vastaan, kun hän tarjoaa meille armoaan, me pelastumme. Jumala sen tekee, itse emme kykene pelastamaan itseämme tai muita. Me saamme pelkästään ottaa vastaan.

Sana sanoo Jesajan 1. luvussa:

11. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty.
12. Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii - minun esikartanoitteni tallaamista?
13. Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
14. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.
15. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
16. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
19. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
20. mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.

Meidän sairautemme ja kärsimyksemme eivät tee meistä pyhempiä tai parempia. Emme voi ostaa terveyttä lähimmäisillemme kärsimällä. Jos kärsimme ja kestämme säilyttäen uskon ja luottamuksen Jumalaan, se on armoa. On armoa, ettemme ole aivan tuhoutuneet, kuten Raamattu sanoo.

Yrittämällä pelastua omin voimin teemme lisää syntiä synnin päälle. Suostumalla olemaan syntisiä, heikkoja ihmisiä, jotka tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä puolestamme Jumalan edessä, annamme kunnian Jumalalle.

"Laki synnyttää aina joko röyhkeyttä tai epätoivoa. Röyhkeys syntyy siitä, että ihminen ottaa omilla teoilla täyttääkseen lain. Hän käy kirkossa, ei kiroile, kunnioittaa isää ja äitiä eikä tee huorin.

"Tämän ohessa hän ei kuitenkaan tarkkaa sydäntään eikä ota huomioon, mistä vaikuttimista hän elää näin nuhteettomasti, vaan peittelee vanhaa konnaa sydämessään. Jos hän näet tutkisi sydäntään, hän huomaisi tekevänsä tätä kaikkea haluttomasti ja pakosta pelätessään helvettiä tai pyrkiessään ansaitsemaan taivaan. Ehkä hän tyytyy halvempaankin, tavoittelemaan kunniaa, omaisuutta tai terveyttä tai pelkäämään häpeää tai vahinkoa.

"Epätoivo taas seuraa, kun ihminen huomaa sydämensä pahuuden ja tunnustaa, että hänen on mahdotonta rakastaa Jumalan lakia, hän kun ei löydä itsestään mitään hyvää.

"Silloin hän ymmärtää, ettei lakia voida täyttää teoilla. Näin hän joutuu epätoivoon teoistaan eikä välitä niistä. Tästä syntyy köyhä, viheliäinen ja nöyryytetty henki, jota omatunto lain kautta vaatii, ahdistaa ja kauhistaa.

"Vain tällaisille ihmisille on hyötyä laista. Sitä varten laki on annettu. Sen oikeana tehtävänä on vaikuttaa itsensä tunteminen ja nöyryys."
Luther, Mannaa Jumalan lapsille.

Syöksyn baanalle. Menen katsomaan, onko Ari kunnossa, että voi tulla kotiin. Invataksi tulee 12.30 hakemaan, ja tulen hänen mukanaan. Illemmalla sitten takaisin.

Tero lenkkeilee tänään siskonsa kanssa, ja tämä miehineen tulee tänään meille. Nuoret surffailevat kavereidensa kanssa illalla, joten minulla on on hyvää aikaa olla omineni.

Luukaspassio on kuudelta viereisessä kirkossa. Haaveeni on, että jos Ari jaksaisi olla niin kauan, että voisimme mennä yhdessä sinne. Jos ei, niin vien hänet invataksilla sairaalaan ennen sitä.

Siunattua päivän jatkoa, arvoisa lukijani!