30.03.2010 - Sieluni laulu

Yöpakkasta, mutta iltapäivällä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta!

Olen väsynyt päivän työstä. Kävin avannolla, töissä, sairaalassa ja soitin pari asuntoasiaan liittyvää puhelua. Soitin sukulaisten ja ystävien kanssa, tai he soittivat oikeastaan minulle.

Mangsin kirjan nimi on suloinen: Sieluni laulu. Hänen sielunsa laulu hoitaa ja virvoittaa minua, laulaa minun sielulleni balsamia ja tervehdyttäviä Pyhän Hengen säveliä. Kirja kertoo jotain siitä, mitä minun elämääni lienee tulossa, ja jotka Mangs on käynyt jo läpi.

Tässä Frank Mangs tilittää elämänkokemuksiaan:
"Olin sitä mieltä, että kun armahdetun syntisen nimi oli elämän kirjassa taivaassa - - ei pitäisi olla mitään estettä, jotta sama nimi kirjoitettaisiin maanpäällisen seurakunnan jäsenluetteloon, vaikkakaan asianomainen ei olisi käsittänyt välttämättömäksi käydä kasteella uskoon tulonsa jälkeen.

"Tunsin sekä lapsikastajia että aikuiskastajia, mutta en voinut parhaalla tahdollanikaan huomata mitään kouriintuntuvaa hengellistä rajalinjaa näiden molempien ryhmien välillä. Pyhimyksiä ja teeskentelijöitä oli rajan kummallakin puolella." s. 161.

"Silloin en käsittänyt olevani luotu sellaiseksi, että tunnen kaikkialla olevani kuin nelikulmainen tulppa pyöreässä reiässä. Se loksuttaa aina joltakin reunalta." s. 158.

"...pidin viisaampana pysyä siellä missä olin.

"Mutta en oikein pysynyt sielläkään, missä olin. Juuri siihen aikaan olin havainnut, että erikoislahjani - evankelistan kutsumus - ei ollut tarkoitettu yksinomaan yhtä erityistä yhteisöä, vaan kaikkea Jumalan kansaa varten..." s. 159

Arin luona tänä iltana olimme läsnä Derek Princen ohjelmassa. Rukoilimme mukana, kun hän kehotti nousemaan ylös niitä, jotka haluavat antaa ruumiinsa eläväksi uhriksi Jumalalle, kuten Room 12. luku kehottaa.

Uskossa otimme tärkeän askeleen, vaikka ei se uusi askel ollut meille. Mutta itse tein sen uskossa Jumalaan ja kuuliaisena hänelle. Arin elämä on jo muutenkin täysin Jumalan hallussa, enemmän kuin minun voi kai koskaan olla, niin luulen.

Tämän tästä joudun arvioimaan uudelleen tärkeysjärjestyksiäni. Suhteeni Jumalaan on ensimmäinen. Seuraavasta sijasta joudun käymään taistelua, sillä monet menot ja tekemiset yrittävät viedä voimani, niin ettei Arille jää sitä tilaa, minkä haluan hänelle antaa, ja joka kuuluu hänelle puolisona.

Mutta Jumala kulkee tässäkin edellä. Minusta on mukavampi mennä Arin luo kuin jonnekin muualle. Olemme saaneet seiskateeveen ansiosta olla mukana monessa hyvässä tilaisuudessa. Raamattua voimme kuunnella yhdessä kuten kirjojakin. Voimme rukoilla yhdessä. Pyhä Henki on Arin lähellä ilmiselvästi ja Hänen läsnäolonsa antaa rauhaa ja iloa meille kummallekin.

Tänä vuonna en ole muistanut kylvää rairuohoa! Mämmikin on ostamatta, ja lasten maalaamat pääsiäismunat vielä kaapissa. Pyhä Henki kuitenkin valvoo ja murehtii minun sydämessäni Jeesuksen kuolemaa. Niin hän tekee sinunkin sydämessäsi tällä hiljaisella viikolla, jos Hän asuu sinussa.

Käymme kohti Golgataa, Jeesuksen kuolemaa. Kuoleman jälkeen tulee ylösnousemus, sen uskon aivan kuten on kirjoitettu.

Muu vaivoissa ei lohduta
ei auta kuolon tuskissa
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

Valmisti kuuliaisuuden
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan
kun antoi hänet kuolemaan.
Vk 299:3,4.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi, hyvä lukijani!