27.03.2010 - Kaikki tai ei mitään!

Veden lotinaa, pilvistä.

Jotkut ovat luonteeltaan tasapaksuja makkaroita, kun taas toiset eivät. Itsehän joko toimin tai sitten en. Makkara on joka tapauksessa herkkuani. Juuri vetelin neljänneksen kitaani, sillä rehkiessä tulee nälkä. En ole niin lujaluonteinen kuin eräs urheilija, joka sanoi, että HK:n punainen on hänen herkkuaan, mutta hän ei syö sitä. Ei sen jälkeen, kun laihdutti kai sata kiloa tai siinä main. Huokaus.

Pesin taikasienellä 22 keittiökaapin ovea molemmin puolin, sekä lisäksi laatikot. Ei minulla ollut aikomusta ryhtyä puuhaan, mutta terapiasta se kävi. Ainakin kaksi tuntia koikuin jakkaralla tai sen alla ja jynssäsin hullun lailla. Olin niin innoissani työni tuloksista!

Kävin katsomassa tänään erästä asuntoa. Minullahan on tietyt kriteerit uuden kotini suhteen. Tämä olisi sijainnut sopivassa paikassa, mutta onneksi se oli monella lailla epäkelpo minulle, joten heitin hyvästit sille heti kättelyssä. Sen takia sanon onneksi, että oli helppo tehdä ratkaisu.

Kun viimein selvisin Arin luo, olin uupunut enkä jaksanut olla siellä kuin muutaman minuutin. Ari oli edelleen kirkkoon lähdössä huomenna, joten se on pyrkimyksemme. Jätän Herran huomaan menomme. Se onnistuu tai sitten ei. En sure sitä, sillä kaikki menee kuitenkin parhain päin. Jos pääsemme lähtemään, se on mukava, mutta jos emme, niin asia ei ole minun vallassani. Miksi siis murehtia!

Arin luona jo olin päättänyt käydä kaupassa etsimässä alussa mainitsemaani taikasientä. Jynssäsin sellaisella kerran ystäväni luona lattioita, kun hänen perheensä muutti toiseen kotiin. Olin unohtanut autuaasti koko sienen. Tänään raastoin hiuksiani keittiön kaapinovien suhteen. Ystäväni mainitsi sienestä, ja päätin käydä taistoon ovien puhtauden puolesta.

Eikä työ ollut turhaa. Kaapisto ei ole ollut kuunaan niin siisti kuin nyt. Työhän laajeni, kuten asiaan kuuluu, ja lopulta oli pöydät ja ikkuna pestävä ja lattia siivottava. Samalla vanhat leivontaohjeet saivat häädön kaappien sisäpinnoista. Esimerkiksi nokkoskeiton ohje, jota tein kai kymmenen vuotta sitten, jouti roskiin ja palaa nyt iloisesti takassa. Sinitarraa raavin kai kilon veitsen kanssa roskikseen, kovaksi ja kelvottomaksi eltaantunutta.

Visioin Terolle eilen tulevaisuuden näkymiä. Seuraaville 10 viikolle teemme työsuunnitelman. Ikkunanpesua, kellarintyhjäämistä ynnä muuta vääntöä. Terolle iski haikea kaipuu löytää itselleen palkallista työtä, jota hän on tietysti yrittänytkin jo iät, ajat, mutta sitä on vaikea löytää. Kotitöistähän koituu vain hyvää mieltä.

Käyn vähän väliä keittiössä. En tietenkään syömässä, vaan ovejani ihailemassa. Se taikasieni on valkoista, sienentapaista, joka kutistuu, kun sillä hangataan pintoja. Pesuainetta ei tarvita, vain vettä. Paketti maksoi muutaman euron. Samalla ostin sappisaippuan siltä varalta, että roiskuttelen sotkuja päälleni. Siivousinto aivan pursuaa minusta näköjään. Lisääkin on vara roiskia, kun on sappisaippuat ja kaikki!

Sienen rutisteluni ei johtunut halusta siivota. Tarvitsin vain tekemistä ja hiljaisuutta hikoilla itsekseni. Joku menisi kai juoksemaan, toinen jumppaan heiluttamaan koipea, mutta minulle kotityöt ajavat saman asian. Sisäinen tilani tasapainottuu yksin ollessani. Arin luonakaan en voi olla, ellen ole ollut riittävästi itseni kanssa. Ari ei tietysti häiritse höpinöillä, vaikka se olisi ihan tervetullutta vaihtelua, mutta toisen olo samassa huoneessakin voi olla joskus liian tunkeilevaa.

Sappisaippualla lähtevät ulkoiset tahrat, sienellä kaappien liat. Jeesuksen veri pesee ihmisen sisimmän ja sydämen puhtaaksi. Se on kaikista tärkeintä ja sen ajatteleminen tuo lohdun ja ilon. Itse en kykene itseäni parantamaan, Jeesus tekee sen.

Käväisin avannossa tänäänkin, kun eilen pääsin hyvään alkuun. Vesi oli täysin tyyni. Mitäs se nyt olisi loiskunut, kun jäät ympäröivät joka puolelta, eivätkä puhaltimet olleet päällä.

Lutherin ajatus siunatuksi lopuksi:
"Rakas Herra. Tiedän sinulla olevan vieläkin enemmän.
Kun olen sinun, minulta ei puutu mitään.
Jos olisi välttämätöntä, taivaasta sataisi rahaa."

Hyvää lauantai-illan jatkoa, arvoisa lukijani!
(Tekstini ei etene kovin loogisesti, mutta kenguruhypytkin lienevät sallittuja.)