26.03.2010 - Pääsiäinen häämöttää!

Vesi on irti: taitaa tulla kevät talven jälkeen viimeinkin.

Tänään sain erityisen lahjan. Lapsukaiset olivat tehneet Jeesuksen ynnä kahden ryövärin ristit sekä haudat kaikille kolmelle. Ristien takana häämöttävät jäiset seinämät. Jumala rohkaisi minua tämän kautta: Jeesus on kuollut minun tähteni. Hinta on maksettu, maailman synnit on sovitettu. Myös minun syntini.

Eilisillan kärvistelin päänsäryssä. Sama lysti jatkui jo ennen kuin edes silmäni aukaisin aamusella. Päätin, että on aika rynnistää avantoon monen viikon laiskottelun jälkeen.

Vein Teron fysiikan kirjoituksiin kahdeksan jälkeen. Flunssainen hän oli edelleen. Eilen rukoilimme toistemme puolesta, kun tautia pukkaa aina vaan. Itse siis körötin Hietasaareen uimaan, josta alakuva.

Avantosaunalla, tai siis pukuhuoneessa, on mukavaa porukkaa. Niin nytkin. Ihmiset ovat samanarvoisia uimapuvuissaan, vai mistä johtunee, että naisten kesken puhutaan usein syviä ja hyviä asioita samalla, kun valmistaudutaan uimaan. Olen siitä iloinen. Saunassahan en tapaa käydäkään uimassa käydessäni, tai ainakin tosi harvoin.

Bisneshommat vaan paisuvat! Tänään löysin tyhjän purkin ynnä pullon! Jouduin tunkemaan kaljatölkin povitaskuun työhön mennessäni repun sivutaskun sijasta, ja piilottamaan sen pukuhuoneen kaappiin pois lasten silmistä. Kotiin palatessani kuljetin aarteeni kauppaan vietäväksi.

Pullojen keruu ei naurata, jos kotona on jollakin alkoholiongelma. Koska perheessämme ei ole, Luojan kiitos, nautin tuosta harmittomasta keräilystä ihan vaan lapsellisuuttani. Samallapa tulee siivotuksi luontoa.

Tero elpyi ihmeellisesti, kun kirjoitukset päättyivät hänen osaltaan. Hän häipyi kuin tina tuhkaan, kiiti kaverien kanssa baanalle. Hyvä juttu, tauti ei siis ole vakavaa.

Tänään eteeni on tullut uusia, jännittäviä asioita. Uskon vakaasti näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa. Tuo on yksi lempikohdistani Raamatussa.

Luen Frank Mangsin kirjaa. Siinä on hauska tarina jostain hänen pappisystävästään. Joku nainen oli soittanut kyseiselle papille, ja he olivat sopineet naisen isän hautaamisesta. Vähän ajan kuluttua nainen oli soittanut uudelleen. Hän pyysi, ettei pappi puhuisi kuolemasta isän siunaustilaisuudessa, sillä nainen siskoineen uskoi kristilliseen tieteeseen, eli he eivät uskoneet kuolemaan.

Tähän pappi totesi: "Jos ukko ei ole kerran kuollut, niin en minä häntä kyllä hautaakaan. Hyvästi."

Tuolle tarinalle olen hihittänyt pitkin päivää.

Nyt on aika lopettaa hihitykset ennen kuin alkaa itkettää, kun väsymys alkaa painaa. Arin kanssa sovimme menevämme pyhänä kaupungin kirkkoon viideltä. Jos Herra suo, me menemme. Tilasin jo kyydin meille.

Huomiseen käyn odottaen, mitä Herra tuo eteen erinäisten tilanteiden myötä. Rukouksin eteenpäin, sillä "rukous on tykki, joka auttaa nykki".

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!