25.03.2010 - Lumien varastoissa riittää!

Aurinko pilkahti, uutta lunta satoi jälleen.

Vähitellen alkaa taas business kukoistaa. Ensimmäinen tölkki tänä keväänä kulkeutui matkoiltani kotiin tien varresta. Talvi onkin ollut köyhänpuoleinen, vain muutama vaivainen pullopahanen on löytynyt. Mutta jahka hanget juhannukseen mennessä arvatenkin alenevat, eiköhän tilanne käänny suosiollisempaan suuntaan.

Yritin soittaa sairaalaan, että Ari saisi terveiseni. En pääse nyt käymään hänen luonaan. Hoitajat olivat kaukana puhelimesta, joten soittoni eivät tuottaneet tulosta. Toivottavasti Ari ei odota kovasti. Soitan myöhemmin niin monta kertaa, että terveiset menevät perille.

Teron kenkku kunto jatkuu, huomenna viimeiset kirjoitukset, fysiikan vuoro. Itse kävin huuhteluttamassa toisen poskiontelon, mutta onneksi tulos oli köyhähkö, joten toivon mukaan se oli viimeinen kerta. Kotikonsteilla jatkan tiiviisti, ettei tarvitsisi enää antibiootteja napostella.

Olen kävellyt tänään kuusi kilometriä, eilen vain pari. Vähitellen pitäisi päästä avannolle, mutta tällainen lumiräntä ja kolkko sää ei innosta mihinkään suuntaan.

Tapasin hiljattain henkilön, joka sanoi parantuneensa vakavasta sairaudestaan. Hän oli lopettanut lääkkeiden syömisen. Henkilö selitti, että Jeesus on tarkoittanut, että hänen omansa ovat terveitä. Siihen uskoen hän julisti terveyttä itselleen.

Hmmh. Jos tuo on kirjaimellisesti totta, niin Ari on turhaan makaillut punkassaan viimeiset vuosikymmenet. Pitäisiköhän miehen vain ryhdistäytyä? Pitäisikö hänelle puhua voimallisesti, vai mistä johtuu, että sairaus vain jatkuu?

Kautta Arin sairausvuosien olemme kohdanneet henkilöitä, joiden mielestä hyvä Jumala ei ole tarkoittanut vakavaa sairautta omalle lapselleen.

En usko, että Jumala nauttii siitä, että hänen omansa on sairas. Koko maailma on kuitenkin pahan vallassa, Sanan mukaan. Siitä saavat osansa sekä uskovat, että uskosta osattomat. Elämä on kuitenkin lyhyt. Sen jälkeen alkaa ihana iankaikkisuus niille, jotka jo eläessään ovat uskoneet elämänsä Jumalan huomaan. Toisille alkaa ikuinen ero Jumalasta, joka on pelkkää helvettiä, sanan mukaisesti.

Saatamme kysyä "miksi minä" tai "miksi minun puolisoni tai lapseni" sairastuu. Yhtä hyvin voimme kysyä "miksi ei". Jumalan armoa on ettemme ole aivan tuhoutuneet.

5.Mooseksen kirja, sen 8. luku valaisee jossain määrin tätä asiaa:

1. "Pitäkää tarkoin kaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä sinulle
annan, että eläisitte ja lisääntyisitte ja pääsisitte ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne.
2. Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.
3. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.
4. Sinun vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä sinun jalkasi ajettuneet näinä neljänäkymmenenä vuotena.
5. Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.
6. Ja noudata Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitänsä ja pelkää häntä.
7. Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan,
8. nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan,
9. maahan, jossa sinun ei tarvitse puutteessa leipääsi syödä eikä mitään puutetta nähdä, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea.
10. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle.
11. Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.
12. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä,
13. kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy,
14. niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä,
15. kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta
16. ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota sinun isäsi eivät tunteneet - nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä.
17. Älä ajattele sydämessäsi: 'Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden',
18. vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
19. Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
20. Niinkuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa teidän tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne."

Joku voi ajatella, että eihän siinä puhuta mitään sairastamisesta. Minulle tuo teksti puhuu juuri siitä ja paljosta muustakin. Koko elämästämme.

Jumala rakastaa ja antaa lapsilleen kaiken tarpeellisen. Ei aina sitä, mitä haluamme, mutta kaiken tarpeellisen. Hän haluaa tietää, millainen on sydämemme. Rakastammeko häntä itseämme, vaiko vain hänen lahjojaan.

Jos uskomme riittää vain omiin hartaisiin hetkiimme tai rukoukseen, kun meillä on hätä, se ei vielä riitä koetusten tullen. Ne nimittäin tulevat, eikä sitten ole aikaa valmistautua enää.

On uskallettava ottaa yhä uusi askel uskon avulla, Jumalan varassa. Eihän vauvaakaan aina vaan äidinmaidolla ruokita. Nopeasti kasvava lapsi tarvitsee kiinteää ruokaa. Samassa tahdissa hän alkaa kehittyä monissa taidoissa. Jos vauva on vuodesta toiseen vauva, ei liiku, ei opi, ei vahvistu, hän ei ole terve.

Niin on myös uskovan ihmisen laita. Emme voi pysyä paikallamme. Joko taannumme tai sitten valtaamme uusia alueita. Kaikkeen todelliseen kasvuun tarvitsemme Jumalan apua ja armoa. Jos voimamme loppuvat, emme ole vaihtaneet omiamme Jumalan voimiin. On tehtävä vaihtokauppa: minun lihallisen elämäni on kuoltava, Kristuksen on saatava elää minussa. "En siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."

Miten se tapahtuu? Minun on luovutettava aina uudelleen itseni kaikkineni Jumalan Pyhän Hengen johdettavaksi. Minun on kannettava myös Kristuksen häpeää, jos se tulee osakseni. Se tulee, jos elämme Kristuksessa. Ajatus tuntuu pelottavalta, mutta minua ei johdateta mihinkään, mihin en saisi Jumalalta voimia ja viisautta.

Jostain luin: vaikka olisit 15 kertaa tyhmempi kuin olet, mutta sydämesi palaisi Jumalan tulta, hän voisi sinua käyttää. Ajatus oli tuon suuntainen. Pääsisältö oli siis se, että sydämen tila ratkaisee, ei mikään meidän ominaisuutemme.

Tästä samasta Joyce Meyer puhui eilen illalla. Sydämen tila ratkaisee - olenko antautunut kokosydämisesti Jumalalle. Sen tahdon tehdä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Omat eväät ovat riittämättömät, köyhät, huonot ja kelvottomat. Tahdon parempaa, tahdon enemmän elämää.

Minun sieluni janoaa Jumalaa
minun sieluni janoaa sinua, elävä Jumala!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!
jk. Tänään pesin meidän valkoisia väliovia. Olivat järkyttävän likaisia. Valo paljastaa lian!