19.03.2010 - Valittakaa vapaasti!

Uutta lunta, pakkasta pikkuisen.

Otsikon teksti tulee Lutherin päivän sanasta, joka on kuin nyrkki silmään jälleen:
"Tyhjentäkää sydämenne hänen eteensä, valittakaa vapaasti, älkää kätkekö häneltä mitään. Heittäkää koko röykkiö hänen eteensä, olkoon se mitä hyvänsä." Niin olen tehnyt oikein olan takaa.

Olen viime viikkoina elpynyt noista Lutherin teksteistä sen verran, että hankin itselleni hänen kirjansa Mannaa Jumalan lapsille. En suunnitellut sen hankkimista, mutta näin kirjan divarin ikkunassa ja ampaisin sisään.

Tunteet eivät saisi hallita, mutta itselläni ne eivät tahdo pysyä perävaunussa, vaikka yritän tunkea niitä sinne. Kun palaan ohjaamoon Jeesuksen seuraan, huomaan, että ne ovat loikanneet takaisin etupenkille ilkkumaan, ja olen pääsemättömissä. Alan taas huomioida niitä ryökäleitä.

Raamatusta nousee lohduttavia sanoja, kun tarvitsen niitä. Mutta ei vain lohdutusta ja silittelyä, vaan usein Jumala viiltää Sanallaan juuri sairaaseen kohtaan minussa.

Eilen esimerkiksi silmieni eteen nousi sieltä: "Älköön kukaan olko viisas omissa silmissään." Se tökkäsi minua, sillä kaidalla tiellä kulkeminen sisäisessä kuten ulkoisessakin elämässä on välillä vaikeaa minulle. Joko kuvittelen itsestäni "enemmän kuin on soveliasta" tai sitten vaivun kellariin murehtimaan pahoja sanojani, tekemisiäni, kirjoittamisiani ja ylipäänsä sitä, että tällainenkin surkimus talloo tämän kaupungin katuja.

Molemmat ovat syntiä ja väärin! Minun itseni ei tule olla uskoni tai katseeni kohde, vaan Jeesus Kristus, jossa minä elän, liikun ja olen. Mitä muuta syntisestä ihmisestä voikaan löytyä kuin itsekorotusta ja itsensä painamista? Miksi siis keskittyä niihin, kun ne eivät siitä paremmaksi muutu?

Jos tahdon ELÄÄ, minun on nostettava mieleni ja ajatukseni kaiken täydelliseksi tekijään. Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että koska Jeesus on tahtonut tehdä Jumalan tahdon, on uhrannut itsensä, niin "tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan." 10:10.

Siihen ei ole lisäämistä, ei poisottamista.

Cowman tuo 1 Piet 4 luvusta rohkaisevan jakeen:
"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi - - vaan iloitkaa sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä..."

`- - Jumalan odottaminen ja Hänen tahtoonsa taipuminen on samaa kuin päästä tuntemaan hänen kärsimyksiensä osallisuutta ja muuttua hänen kuvansa kaltaisuuteen. Jos siis astiaasi suurennetaan hengellistä sisältöä varten, älä säikähdä edessäsi odottavia kärsimyksiä.
`Pyhä Henki ei koskaan tee uudesta luomuksesta kylmää ja kovaa, vaan sydämellisen, lempeän ja uskollisen. "...Hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa" 1 Tim 1:12.`

Jos siis joku tahtoo seurata Jeesusta Kristusta, on turha kuvitella, että elämä muuttuu helpoksi. Silloin vasta alkaa todellinen ELÄMÄ koko kirjoineen. Jumala hienokseltaan paljastaa luonnettani, ja kun hän tuo ilmi syntieni paljoutta ja kykenemättömyyttäni muuttaa itseäni, se raastaa. Jumala alkaa riisua ja tehdä minusta itsensä kaltaista. Se on tuskallista ja ottaa kipeää, sillä "me emme tahtoisi riisuutua vaan pukeutua".

Älä siis missään tapauksessa käänny Jumalan puoleen, jos haluat helppoa elämää. Mutta jos haluat syntisi anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa, niin se onkin eri juttu. Huuda silloin kurkku suorana niin kauan, että saat vastauksen! Hän on luvannut kuulla ja antaa sinulle kaiken, mitä tarvitset. Ei kaikkea, mitä haluat, mutta kaiken tarpeellisen.

Menestysteologiaa en ole koskaan ymmärtänyt. Kristityn elämä on menestystä, hän on varma voittaja, sikäli kuin ei jätä juoksuaan kesken, vaan vaeltaa väsymättä loppuun asti. Kun on elatus ja vaatteet, niin siinä on riittävä menestys. Ei pidä olla ahne. Tottahan meidän vanha luontomme muka kaikenlaista tahtoo ja pitää tarpeellisena.

Mutta uskossa vaeltamista ei harrasteta, se käsittää kaikki elämän alueet. Voimat on vaihdettava Jumalan voimaan, ja niitä saa sitä mukaa lisää kuin tarvitsee. Saan vaihtaa syntini, voittoni ja tappioni uuteen voimaan, Jumalan voimaan. Ne tulevat käyttööni heti, kun annan elämäni Jumalan käsiin. Isäntä on vaihtunut sydämessä, Saatana joutuu väistymään. Sen jälkeen se alkaa kiusata ihmistä ulkopäin ja ajatuksissani, mutta Jumalan sanan voimalla sen on väistyttävä, Jeesuksen nimessä.

Kun olen antanut elämäni Jumalalle, en ole enää itseni oma. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Kaikki se, missä teen syntiä ja väärin, on minun lihani tekoa, luonnollista ihmistäni. Ei ole ihmistä, joka ei tekisi syntiä, olkoon kuinka pitkään uskossa ollut hyvänsä, sanoo Raamattu.

Jumala näkee minut puhtaana ja pyhänä Kristuksen tähden. Kun kuolen, pääsen Jumalan taivaaseen, eikä syntejäni muisteta, sillä ne on luettu Jeesuksen päälle, kun hän meni ristille puolestani. Se olisi minulle ja sinulle kuuluva osa, mutta teemme autuaan vaihtokaupan, kun luovutamme synnit hänelle ja saamme tilalle hänen puhtautensa ja pyhyytensä.

"Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia." Room 7:24s.

Tero potee silmät flunssasta viiruina. Minä jahtasin hänelle laskimen patteria hierontareissullani. Minun on tosissani alettava kuntouttaa oikean käden kipeitä lihaksia, muuten ei kunnian kukko laula, kun aikaa kuluu ja surkastun aivan.

Eskil-kissa se jaksaa kiivetä kinosten yli huvilalleen. Eli meidän leikkimökin alle. Kukaan ei enää intoile ihanista hangista ja lumen tulosta! Sitä lajia on tarpeeksi. Naapurin syreeniaitaakin on kohdannut kaatumus kuten meidän vuorimäntyjä. Ovat painuneet hankien kätköön.

Tänään olen pari kertaa jo tehnyt tuttavuutta sarvikuonon kanssa. Toivon niin pääseväni tällä kuurilla jo kuntoon, että voimani palautuisivat.

Odotan kovasti, että kevät koittaisi, ja ennättäisin mennä Nivalaan mökille yöksi jonakin viikonloppuna. Vanhempiakin tahtoisin käydä tervehtimässä samalla. Mutta päivä ja hetki kerrallaan mennään edelleen. Arin luo käy tieni, jahka jaksan.

Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!
jk. Älä menetä toivoasi. Minäkin roikun sen varassa.