12.03.2010 - Kukaan ei saa kaikkea!

Aamulla -7, aurinko jatkaa lumimassojen sulattamista.

Eilisilta meni torkkuessa, antibiootit alkavat vaikuttaa, ja yönkin nukuin kohtuullisen hyvin. Olen kiitollinen, että vielä tämä päivä on sairauslomaa, sillä pääni on kipeä ja on tokkurainen olo. Räkä ei tykkää irrota pääkopasta.

Menin Arin luo eilen iltapäivällä. Hän makasi vasemmalla kyljellään, ja se on hänelle hengityksen kannalta huono asento, vaikka muuten on tärkeää, että asentoa muutellaan. Makuuhaavat voivat seurata samassa asennossa könöttämisestä.

Arin silmät olivat teevadin kokoiset, ja arvasin, että hänellä on vaikea olo, paha hengittää tai muuta. Kuten olikin. Vedet silmissä hän ilmaisi, että oli rukoillut ja odottanut tuloani. Kun hän pääsi selälleen, hän alkoi nukkua ja sitä jatkui erityisen pitkään. Yleensä hän vain torkahtelee.

En ollut käynyt edellisenä päivänä, ja huomasin, että hän on saanut vettä liian vähän parina päivänä. Nestetasapaino on tärkeä, tietysti. Arin hyllyn seinässä on lista, jossa lukee:

klo 8
500ml Nutrison

klo 12
500ml Nutrison
200ml vettä

klo 16
500ml Nutrison
200ml vettä

klo 19
100ml vettä

Siinä Arin koko päivän ateriat, välipalat, kahvit ja napostelut. Viimeiset reilut 12 vuotta. Nutrison on lasipullossa, joka laitetaan tippatelineeseen ja yhdistetään letkulla Arin mahassa olevaan peg-letkuun. Vesi laitetaan tyhjään pulloon ja tiputetaan samalla lailla. Lääkkeet jauhetaan ja laitetaan veden mukana ruiskulla mahaletkuun.

Seurasin Arin luona tuolivuoteellani maaten Kaivo-ohjelmaa, jossa Tapani Sopasta haastateltiin. Oli erityisen hyvä ohjelma!

Sopanen kertoi loppuunpalamisestaan 34-vuotiaana. Hän oli siitä selvittyään vuosien jälkeen kehittänyt niin sanotun reikäleipämallin, valmennusohjelman urheilijoille.

Reikäleivän reikäosa tarkoittaa arvoja, jotka ihmisellä on, ja jotka hänen on määritettävä itselleen. Leipä jakaantuu viiteen osaan, ja osien on oltava tasapainossa:

- perhe
- työ
- ystävät
- harrastukset (myös srk:aan liittyvät)
- muut ihmiset, tuttavat

Jos nämä ovat keskenään tasapainossa, ihminen jaksaa hyvin ja voi tehdä paljon asioita. Silloin kun vauhti on liian kova, näkökyky kapenee.

Sopanen kertoi, kuinka hän luuli tekevänsä oikeita asioita, mutta hän ymmärsi myöhemmin, että sielunvoimat olivat vallanneet hänen mieltään sekä työ- että saarnatehtävässä, kuten myös kotona. Hän sanoi tajunneensa, kuinka suuria ja vaarallisia voimia meidän sisällämme on, jos ne pääsevät vaikuttamaan. Ja ne pääsevät, jos elämämme ei ole tasapainossa.

Usein sanotaan, että aikaa on liian vähän. Kuitenkin aikaa on riittävästi. Meidän on vain valittava, mitä tahdomme eniten tehdä, mikä on tärkeintä. Kaikkea ei voi kukaan saada. Sopanen sanoi myös, että työnimu voi olla valtava, saatamme menestyä ja olla hyviä työssämme. Mutta jos voimavarat eivät riitä, käy köpelösti.

Sopasen ajatukset puhuttelivat minua kovasti. Ne vahvistivat omia suunnitelmiani, joihin rukoilen johdatusta Herralta.

Sopanen sanoi meistä uskovista näin: jumalanpelko on hävinnyt, tilalle ovat astuneet sen sijaan kaikki muut pelot! Uskon, että tuo on totta. Suuri osa uskovistakin ihmisistä pelkää sen sijaan että luottaisi Jumalaan. "Työmies on palkkansa ansainnut" - miksi Isä ei huolehtisi lapsensa kaikista tarpeista, jos me olemme valmiit tekemään voitavamme!

Jos joku lukijoista tietää numeron, mihin voi soittaa ja estää siten kaikenlaiset mainospuhelut, niin olisin kiitollinen tiedosta! Olen tyrmistynyt siitä, että vaikka kuinka ystävällisesti kertoisin puhelimeen, etten tosiaan ole tilaamassa mitään, niin soittaja tahtoo ehdottomasti kertoa juttunsa loppuun. Kai on alettava sanoa "Kuulemiin", kun vastaan puhelimeen. Toinen vaihtoehto on totaalinen hermojen menetys, kun ei puhetta uskota. En tahtoisi olla epäystävällinen, mutta harmaat hiukset lisääntyvät tätä menoa.

Ihmettelen usein, miten voinkin olla niin samanlainen kuin äitini, ja miten tyttäreni voi muistuttaa minua tosi monella tavalla. Vaikka olisin päättänyt käyttäytyä toisin kuin vanhempani joissakin asioissa, huomaan toistavani samoin äänensävyin asioita, joita olen lapsena kuullut. Tiedän, että jopa ilmeeni ovat samanlaiset!

Tulemme niiden kaltaisiksi, joiden parissa elämme. Imemme itseemme vaikutteita seurasta, jossa kuljemme. Vaikka emme pitäisi musiikista, joka jumputtaa taustalla, hetken kuluttua hyräilen kentis samaa mölinää mielessäni. Se on kiusallista.

Jos siis tahdon samaistua Jeesukseen, Herraani, minun on kuljettava hänen kanssaan samassa seurassa. Ei riitä, että kerran viikossa uhraudun kirkkoon tai kuuntelen saarnan puoliväkisin, jos muun ajan elän kuin maailman ihmiset ainakin.

Minun on valittava se, mitä luen, kuuntelen ja jopa mitä ajattelen. Itse asiassa ajatuksilla on suuri voima ja valta meihin! Jos ajattelen hyvää toisista, siunaan heitä mielessäni, alan ymmärtää ja pitää heistä enemmän. Jos sen sijaan annan vallan luonnollisille tunteilleni, katkeruus tai muut vahingoittavat tunteet alkavat muuttaa minua huonoon suuntaan.

Ajatusten valitseminen ei käy tuosta vaan, mutta ei Raamatussa luvata helppoa tietä sille, joka seuraa Jeesusta. Risti on otettava joka aamu. Mutta voima ja ilo on luvattu! Ilo ei tule enää maallisista asioista, kuten aiemmassa elämässä, vaan Pyhä Henki minussa riemuitsee ja kiittää Jumalaa.

Tietysti olen iloinen myös tästä elämästä, Jumalan lahjaa tämä kaikki on. Perhe, lapset, ystävät, kirjoittaminen, lukeminen ja muut ihmissuhteet. Mutta pohjavire tulee ystävyydestä Jeesuksen kanssa. Sitä vasta opettelen.

Uskovat, jotka ovat vankilassa uskonsa tähden tai muuten ankarissa oloissa ja yksin, saavat voimansa siitä, että Jeesus Kristus on elävä persoona, hänelle voi puhua ja hänen läheisyytensä tuntea.

Koskaan tähän mennessä en ole tarvinnut Jeesusta siinä määrin kuin tänä keväänä. Aiemmin en ole myöskään tuntenut häntä tämänkään vertaa. Olen rukoillut, että hän pitää minusta kiinni. En tahdo kulkea kauas hänestä. "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä" - jotain tästä olen saanut kokea.

Jos tahdon olla lähellä Jeesusta, minun on luovuttava joistakin asioista. Yksi on oman tahdon tie. Minun on alistettava tahtoni, tunteeni, koko elämäni, Pyhän Hengen varaan. Roomalaiskirjeen 12. luvussa sanotaan:

1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Olen kulkenut Jumalan armosta koko uskossa oloni ajan vaikeita teitä, siis 27 vuotta. Jumala kasvattaa minua rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Usein joudun kertauskurssille.

Kun Ari pari viikkoa sitten oli kuolemaisillaan, kyselin mielessäni: "Onkohan Jumala todella sanonut, että hänellä olisi meille vielä tehtävä Arin kanssa?" Myöhemmin oivalsin jotain. Kuka on maailman alusta sanonut nuo sanat? Jumalan vastustaja, käärme.

Käärmeellä on vain joitakin tapoja toimia Jumalan omia vastaan, ja ne muutamat keinot näyttävät olevan riittäviä nujertamaan meidät uudestaan ja uudestaan, ellemme kasva Jumalan armossa. Jumala meitä auttakoon.

Yksi sen keino on saada minut kyseenalaistamaan Jumalan puheen. Alan epäillä Jumalan sanaa. On pysyttävä lähellä Jeesusta, uskovien yhteydessä ja rukoilla johdatusta ja apua, etten sorru sen valheisiin. Muutama uskollinen, Raamatussa pitäytyvä ystävä on Jumalan lahja. Heidän kanssaan ajatuksia vaihtamalla Jumala johdattaa oikeaan suuntaan.

Menen lepäämään. Siunausta ja iloa päivääsi, arvoisa lukijani!