09.03.2010 - Parempi minä 27 vuotias!

Naapurin katolla kaksi miestä lunta paasaamassa alas. Aurinko paistaa.

Tänään on 27 vuotta siitä, kun Jumala antoi sisimpääni uuden elämän ja aloin elää uskon elämää, Jeesusta seuraten.

Tie on ollut mutkainen ja karikkoinen. Kuitenkin sain alussa jo näyn, että Jumalan Sanaa lukemalla opin tuntemaan häntä, jota seuraan. Jumalan armo kasvattaa minua päivä päivältä.

Ennen uskoontuloani elämäni oli helppoa, mutta tyhjää verrattuna nykyiseen. En tuntenut itseäni enkä Jumalaa. Korvakuulolta olin Hänestä kuullut, mutta nyt olen nähnyt hänestä vilauksia. Jumala on käyttänyt monia eri ihmisiä, useita kirjoja, puheita ja opetuksia kasvattamiseeni. Elämän kovat iskut ovat kasvattaneet ylen paljon.

Raamatun sana on korvaamatonta täysihoitoa Jumalan lapselle
Snl 4. luku, jakeesta 4:

"Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.
5. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
6. Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.
7. Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
8. Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;
9. se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."
10. Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.
11. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
12. Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.
13. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi."

Arin kautta usko on tullut konkreettisesti testatuksi. Ei ole koettelematonta uskoa. Niin kauan kuin alus on maissa, ei ole mitään tietoa sen merikelpoisuudesta. Vasta kun se lähetetään avomerelle, selviää, onko siitä kyntämään merta.

Kiitän Jumalaa hänen suurenmoisesta lahjastaan, elämästäni hänen yhteydessään. Vastuuta kantamalla seurakunnassa, uskovien keskellä, olen saanut kasvaa. Kun olen oppinut jonkin asian, Jumala on avannut uuden oven valtaamattomalle kentälle.

Ikään kuin siivotessa tapahtuu: aion siivota vain lavuaarin vessasta. Huomaan, että pöytäkin on pestävä. Sen jälkeen peili näyttää likaiselta, ja lopulta on raahattava matto pihalle ja pestävä lattia.

Ensin on vain aloitettava jostakin. Usein se on pientä. Eikä kyse ole minun aloittamisestani, vaan siitä, että "te ette ole valinneet minua, vaan minä olen valinnut teidät". Sen takia hän on valinnut meidät, että "me menisimme ja kantaisimme hedelmää." Joh 15.

Välillä Jumala joutuu karsimaan puutamme perustuksiaan myöten, kuten minä eilen noita pelakuitani. Vanhoista oksista ei kehity mitään kaunista, kasvun on alettava alusta, uudessa valossa, uuden kevään koittaessa.

Sain eilen paljon halauksia ja onnellisia hymyjä lapsilta, kun menin töihin. Pyhäkoulussa lasten rukouskierros oli pitkä ja harras. 11 tyttöä oli mukana tokaluokan pyhiksessä. Veisasimme lasten virsiä sekä pääsiäisvirren ja puhuimme rukouksesta.

Poikien kanssa teimme ison palapelin, kesti tunti rakentaa sitä. Kehumista, rohkaisemista, kun joku löysi vaikean palan. Tytötkin tekivät palapelejään. Kuten sanottu: rakastan palapelejä, koska niiden parissa voi nähdä kättensä työn konkreettisesti ja olla yhdessä toisten kanssa.

Minusta tärkeintä lasten kanssa on se, että kohtaan heidät tasavertaisina ihmisinä. Heitä ei tarvitse eikä pidä taputella alaspäin siinä mielessä, että he eivät muka ymmärrä vielä mitään. Lapsilla on syviä mielipiteitä, teräviä ajatuksia ja he tarvitsevat aikuisia, jotka kuuntelevat heitä ja ottavat heidät vakavasti.

Niinhän me aikuisetkin haluamme, että meidät otetaan vakavasti. Uskon, että Jeesus kohtasi kaikki ihmiset samalla lailla. Rakasti heitä sen takia, että jokainen ihminen on arvokas, oli hänen taustansa tai ikänsä mikä hyvänsä.

Kyllä me vaistoamme, jos toinen ihminen suhtautuu meihin ylemmyyden tuntoisesti. Lapset vaistoavat ehkä vielä paremmin. Meillä aikuisilla on paljon annettavaa lapselle, jos vain tahdomme. Aikaamme, kuuntelemista, syliä, taputuksia, kehumista, itsetunnon kohotusta pienillä eleillä ja sanoilla.

Ei kasvatuksen tarvitse olla varsinaisesti "hengellistä". Mehän olemme itsessämme joko hengellisiä tai emme: kasvatuksemme ja opetuksemme on sen mukaista. Meistä huokuu Jumalan rakkaus - tai sitten ei. Sanat vain vahvistavat tai turhentavat tekojamme. Kaikki oikeaan ja terveeseen elämään ohjaava kasvatus on tarpeellista ja Jumalan tahdon mukaista.

Flunssani on kurjassa mallissa, mutta isken vinttini lääkettä täyteen ja syöksyn baanalle - autolla nimenomaan enkä kävellen. Käyn Arin luona mennessä ja ehkä palatessakin. Toivon, etten tartuta häntä enkä muitakaan, ja desinfioin käteni huolellisesti osastolle mennessäni.

Ari rukoilee puolestani. Hän on kelpo aviomies; rakastan, kunnioitan ja arvostan hänet hyvin korkealle. Häneltä saan pyyteetöntä rakkautta, ja sen takia olenkin eheytynyt paljon monista vammoistani.

Kerran taivaassa saamme uida ja pulikoida Kristallivirrassa. Siellä kaikki syntien ja muiden vammojen tuottamat arvetkin parantuvat lopullisesti. Siihen asti pyrkikäämme lähelle Jeesusta, vaeltamaan hänen seurassaan tämäkin päivä.

Siunausta päivääsi, olet arvokas minulle, lukijani, ja Jumalalle sitäkin arvokkaampi! Meistä jokaisesta on maksettu kallis hinta.