06.03.2010 - Vääntäydyin ylös puoliltapäivin

Kirkasta, aurinko paistaa

Eilen kävin avannolla, kävelin yli kymmenen kilometriä päivän mittaan ja olin hyvin tyytyväinen itseeni. Mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä: illalla oli kurkku kipeä, tai ehkä se on ollut jo aiemminkin, mutta nyt se pamahti päälle kunnolla.

Oloni on samansuuntainen, alavireinen. Mutta kehittelen sitä nousuun koko ajan!

Arin kanssa katsoimme eilen päivällä ja vielä illalla toisen jakson Patmoksen lähetystä, jossa David Wilkerson puhui. Arvostan sitä miestä, vai sanotaanko luotan häneen. Hänen työnsä huumenuorten parissa ja kirjansa Risti ja linkkuveitsi, vai mikä se onkaan, vakuutti minut tuon miehen aitoudesta. Tietysti kuka vaan voi hairahtua uskossaan harhateille, mutta Wilkerson on pysynyt totuudessa.

Ari oli kuumeeton eilenkin. Hänen lämmönvaihtelunsa on merkillinen tai siis ei toimi kunnolla. Muuten hän saattaa olla lämmin, mutta eilen esimerkiksi toinen polvi oli jääkylmä. Laitoin monta huopaa hänen polviensa ympärille. Vasta tuntien päästä polvi lämpeni! Vastaavasti hänen ruumiinlämpönsä voi nousta kuumeen puolelle, jos peittoa on liikaa!

Illasta Ari rohisi aika lailla, kun sitkeä lima ei päässyt nousemaan. Paukuttelin häntä rintakehään ja hieroin ja rukoilin. Väsymyksestäni johtuen meinasin joutua paniikkiin. Iski pelko, että kuume nousee uudestaan. Voihan se noustakin, mutta Jumalan hallussa se on ollut tähänkin asti. Minun hermoiluni ei muuta asiaa, korkeintaan joudun itse pois pelistä.

Jahka käynnistyn, menen käymään Arin luona ja kaupassa. Siivoukset jätän tältä viikolta. Delegoin niitä ensi viikolle jälkipolven välipaloiksi lukemisen ohella, niin että terveisiä vaan Terolle!

Tero oli löytänyt itselleen puvun kevään juhliin sisarensa opastamana Helsingistä. Minäkin aloin jo valmistautua niihin eilen. Ostin lautasliinoja! Siitä se lähtee. Rukoukset koko seuraavan neljän kuukauden suuriin muutoksiin perheessämme ovat nyt tärkeintä hommaa.

Siunausta, arvoisa lukijani, sinun viikonloppuusi! Iloa päivääsi!