04.03.2010 - Varhainen herääminen tullut tavaksi

Arille ONNEA sekä Taija-kummitytölle Jyskään! Edelleen viimaa. Kolkko sää.

Olin eilen illalla toistamiseen Arin luona. Kuume pysytteli poissa, mutta jonkinlaista lämmönvaihtelua oli vielä +37,5 asti Arilla. Koska hänen lämmönsäätelynsä ei toimi kunnolla, ovat jalat välillä kylmät, vaikka yläruumis on kuuma. Kädet ovat usein kalikat.

Lääkärien tehtävä lienee Arin suhteen varoittaa minua kuoleman vaarasta. Itse odottaisin jotain toiveikasta lausahdusta, kuten: "Olipas hyvä, että se tippa saatiin Arille sentään, niin että mies sai tehoavan antibiootin." Tai "Oli ankara kuume, mutta nyt se näyttää onneksi olevan laskusuunnassa."

Eräs lause kyllä voitaneen tulkita toiveikkaaksi. Lääkäri ihmetteli, ettei Ari ole saanut jotain bakteeritulehdusta suolistoon, kun antiobiootti on vahva, ja hän on saanut sitä melkein joka kuukausi. Otan tuon kiitoksena Jumalalle, joka on Arin toistaiseksi varjellut sellaiselta.

Kaiken kaikkiaan kuulemistani lausahduksista teen oman johtopäätökseni: "Ihme, että mies on hengissä. Mutta varmasti kohta jotain tapahtuu, sillä ei se tuosta voi selvitä." Kai se kuuluu hintaan, että saan kuulla sellaisiakin pelon aiheita, joita en itse osaa keksiä.

MS-taudin ennuste Arin tilanteessa on karu. En vaan jaksaisi synkistellä lisää enempää kuin on ihan pakko. Johan Ari on käynyt kuoleman porteilla vähintään neljästi. Olen joutunut tekemään hautajaisia unissani tai hereillä moneen otteeseen:

- Tilanne oli karmea keuhkokuumeen takia eräänä jouluna. Luulimme lasten kanssa, että Ari kuolee.
- Ainakin kerran hänet lähetettiin keskussairaalasta palvelutaloon lääkkeet takataskussa. Sattumoisin menin vielä palvelutaloon katsomaan samana iltana. Ari makasi melkein koomassa. Lääkkeitä ei ollut ehditty antaa, vaikka ohje oli, että heti. Tosin eivät ne lääkkeet edes tehonneet siinä tilanteessa. Ari oli jouduttu yön aikana kiidättämään takaisin sairaalaan.
- Peg-letkusotkun aikaan v. 2001 Arin crp oli jotain 350, jos oikein muistan. Normaalisti sen tulisi olla korkeintaan 10. Ruoka meni Arin vatsaonteloon lääkärin möhlän takia. Mutta kun potilas on hyvin huonokuntoinen, jolla on perustauti, ei hänen kohdallaan ilmeisesti virheitä tehdä. Saa vain olla kiitollinen hengestään. (Potilasvahinkoilmoitusta ei hyväksytty, vaikka virhe oli ilmeinen sekä hoitajien, että toisen lääkärin mukaan. Mutta potilasvahinkolautakunta sen paremmin tietää! Jutun pääkohta on se, että Jumala piti Arin hengissä lupauksensa mukaan, kiitos siitä Hänelle!)
- neljäs kerta oli tämä viimeisin. Voi olla, että on ollut muitakin läheltä-piti -tilanteita, mutta en muista nyt.

Sairaanhoitajaystäväni on usein ollut varma, että nyt Arin terveys pettää lopullisesti. Yhdessä olemme saaneet kiittää Jumalaa hänen avustaan ja ihmeestään.

Pohdin Arin kanssa illalla, mikä Arin on pitänyt hengissä nämä vuodet. Jumala tietysti sen on tehnyt, ja näky, jonka Hän on antanut.

Jumala antoi meille nän tulevaisuudestamme 25 vuotta sitten. Se ei ole vielä kokonaan toteutunut. Ilman sitä emme kenties olisi kestäneet. Vaikka sen saamisesta on kauan, muistan sen kuin se olisi äsken lausuttu:
"Teidän tehtävänne on alaspainettujen auttaminen. Minä en lähetä teitä vihollisen eteen valmistautumattomana. Mutta kun se aika tulee, te palatte halusta lähteä." Profetian aiemmat kohdat ovat toteutuneet, mutta tämä osa ei vielä.

"Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu." Hab. Jumala on aika ajoin vahvistanut näkyämme. Pidämme siitä kiinni, kunnes se toteutuu, tai Jumala itse sanoo, että Hän on muuttanut sitä, ottanut sen pois. Ihmiset olisivat sen jo monesti vieneet, ja itsekin välillä epäröimme. Mutta "asia on Hänen edessään, odota Häntä." Job.

Luin jostakin kolme asiaa, jotka kristityllä tulisi olla:
- näky
- tuli
- toiminta

Näky on se, joka tulee katselemalla Kristusta, yhteydessä ylöspäin, pois itsestä. Jumalan tuli syttyy sisimpäämme, sydämemme syttyy palamaan. Sen jälkeen tulee toiminta sen näyn mukaan, minkä olemme saaneet.

Jos olisin tiennyt, miten tulevaisuutemme tulee menemään, en tiedä, olisinko juossut karkuun. En ole koskaan sännännyt pakoon, mutta joskus on tehnyt mieli niin tehdä. Mutta enhän tuolloin tarvinnut voimaa tulevaisuuteen, vaan siihen hetkeen ja päivään, jota elimme. Raamattu sanoo jostakin henkilöstä, että "hänen voimansa kasvoi Herran teillä."

Kun olemme vaeltaneet Herran seurassa ja johdatuksessa vuosikaudet, vuosikymmenet, voin todeta, että Hän on ollut aina uskollinen. Hän on pitänyt kiinni sanastaan. Minä tosin olen yrittänyt tulkita sitä monesti omien mieltymysteni mukaan, mutta Jumala ei anna kunniaansa ihmiselle.

Joyce Meyer opetti eilen seiskateeveellä. Arin luona katselin ja kuuntelin sitä. Hän puhui suoraan minulle!

Meyer sanoi valittaneensa Jumalalle, miksi tämä oli niin kova hänelle. Kaikki muut saavat tehdä kaikenlaista hauskaa, miksi en minä, hän oli marissut. Jumala oli sanonut: "Sinähän pyysit paljon. Vieläkö sinä haluat sitä?"

Ilmeisesti Meyer halusi. Samoin minä olen rukoillut satakertaista satoa, kuten Iisak sai. Muistan pyyntöni silloin, kun hyökyaallot käyvät päälleni. Tai oikeastaan niiden jälkeen. Kriisihetkellä ihmettelen vaan, mistä nyt tällä kertaa on kysymys.

Minä haluan elää juuri tällaista elämää, mitä meillä on. Rikasta! Ei aineellisesti, vaan Herran yhteydessä koko elämänkirjo hallussamme. "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu." Ps 23. Asialla on tietysti muitakin puolia kuin näkyvät. Kaikki maksaa.

Rikasta hengellistä elämää ei eletä näkyjen varassa, jalat ilmassa. Uskomme koetellaan arjessa. Silloin, kun olemme oman perheemme kanssa, tai yksin tavallisten puuhiemme parissa.

"Meidän on saatava Hengen voitelu, ja Herran on saatava lähettää meidät. Ainoa, mikä antaa sinulle rohkeutta seistä ja taistella arkiympäristössäsi (jos elät Jumalan tahdossa) sen kaikki paineet vastassasi, on tieto, että Jumala on lähettänyt sinut sinne. Sinulla on kaikkivaltiaan Jumalan tuki, vaikka toiset saattavat pilkata sinua..." Redpath: Jumalan mieheksi valmistuminen, s. 31.

Miten tavallinen pieni ihminen voisi elää Hengen voitelussa? Minun kokemukseni on se, että vain vaeltamalla Herran seurassa. Hän vaikuttaa rukoilemista, Raamatun lukemista, uskovien yhteyttä.

Ulkoinen hengellinen puuhastelu ei riitä. Meillä on oltava sisäinen yhteys Jumalaan. Meidän on myös tietoisesti pyrittävä pitämään ajatuksemme puhtaina. Itse emme siinä onnistu, mutta Henki auttaa meitä heikkoudessamme, ja Hän rukoilee meissä. Joka päivä lankean, joka päivä saan tunnustaa syntini.

Ehtoolliseen kätkeytyy paljon sellaista, mitä emme ymmärrä. Vanha setä oli pahastunut nuorelle, joka ei viitsinyt lähteä ehtoolliselle, "kun siellä on vain pari mummoa". Setä oli tiennyt paremmin, keitä siellä ehtoollispöydässä on: kaikki pyhät, eli edesmenneet Jumalan ihmiset. Myös enkelit ovat paikalle ja pyhä kolmiyhteinen Jumala. Mummot jäävät siis vähemmistöön, vaikka heitä olisi kuinka monta! Sinne pyhien joukkoon on syytä mennä kokemaan esimakua taivaasta!

Pyhät eivät tarkoita suinkaan mitään pyhimyksiä, hyvin käyttäytyviä ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittyinä. Se tarkoittaa ihmistä, jonka synnit Jeesus on saanut pestä verellään puhtaaksi, joka on saanut syntinsä anteeksi, ja joka elää yhteydessä Jumalaan, Jeesuksen ansion tähden.

Soitin sairaalaan kuuden maissa. Ari oli nukkunut hyvin yön. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle, että hän varjeli jälleen Arin, kuten lupasi 8.8.01, eli edellisen kriisin hetkellä:

"Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat." Ps 41:3,4.

Tähän asti on Herra tuonut, jokainen päivä on Jumalan armoa. Eihän Herra kerro lähtömme päivää, mutta se tulee jokaiselle meille ajallaan ja varmasti.

Tekisi mieleni vielä kirjoittaa Pawsonistakin jotain, mutta taidanpa mennä muihin puuhiin välillä. Minun piti tavata eräs ystävä eilen, mutta se tapahtuukin tänään.

Hyvää, siunattua päivää, arvoisa lukijani! Kiitos matkaseurastasi!

jk. Luin tämän kirjoitettuani Chambers: Parhaani Hänelle -tekstin tälle päivälle. Hän puhuu kirjoittamastani aiheesta, näystä. Luepa se vahvistukseksi, jos sinulla on tämä mainio kirja!