02.03.2010 - Kiitos nousee sydämestäni

Pakkasta 7 astetta, pilvisen ja viimaisen näköinen sää.

Eilen saattelin erään papan vaimonsa luo sairaalassa. Hän oli omien sanojensa mukaan parisen tuntia etsinyt oikeaa osastoa, ja toisti moneen kertaan, että kun se taksi jätti väärään paikkaan.

Ei ihme, että hän eksyi, sillä eräällä osastolla on kaksi eri numeroa, ja taksi vei hänet ilmeisesti väärälle ovelle. Kävi ilmi, että pappa oli 95-vuotias. Hänellä ei ollut käsineitä, sanoi, että ne jäivät vissiin jonnekin. Mutta vaimoaan hän oli menossa katsomaan, ja ampaisi kuin nuoli käytävää pitkin, kun pääsimme oikeaan paikkaan.

Pyysin jo löytämällämme väärällä osastolla hoitajaa soittamaan ja varmistamaan, mistä miehen vaimo löytyisi, ettemme harhaile ympäriinsä. Kerroin myös vaimon osastolla hoitajalle, että laittaisivat papalle lapun mukaan taksia varten, ettei tarvitse eksyä.

Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämeemme Pyhän Henkensä kautta, joka meille on annettu, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen. Tämä rakkaus saa meidät rakastamaan toisia ihmisiä.

Ei niin, että meissä itsessämme olisi kykyä rakastaa tai auttaa, vaan Jumala tahtoo käyttää omia lapsiaan käsinä ja jalkoina palvelemaan toisia ihmisiä. Oma mukavuus ja itsemme ruokkiminen kaikin tavoin ajaa usein edelle toisten auttamisen. Huomaan itsessäni tuon valitettavan asian.

Sitäkin enemmän rukoilen, että Herra pitäisi minut lähellään, niin että sääli ja myötätunto toisia ihmisiä kohtaan kasvaisi minussa. En tahdo palvella järjestelmiä enkä rakennelmia, vaan erityisesti lapsia ja sellaisia, jotka jäävät vahvempien jalkoihin.

Ainoa asia, joka saa meidät palvelemaan muita ihmisiä edes tipan, on Jumala. Täytyy itse ensin kokea hänen rakkauttaan, että voi jakaa sitä toiselle. Itsestäni löytyy vain itserakkautta ja itsesääliä, joka on ällöttävää.

Tänäkin aamuna jo lankesin ajattelemaan ja jopa sanomaan jotain, joka viittasi siihen, että minä tein jotain sen sijaan, että hyvä Jumala on kaiken tekijä. "En enää elä minä, vaan Kristus minussa" - siinä on jokapäiväisen parannuksen paikka.

Naapurin Eskil-kissa loikki juuri pihaporttiinsa, kun avasin keittiön sälekaihtimia. Takapihan ikkunasta näen, että sen jäljet johtavat leikkimökin alle. Siellä on sen aamuvartiopaikka.

Suuret Herran palvelijat ovat käyttäneet aamuisin paljon aikaa Herran edessä neuvotteluihin. (Eskil ei kuulu heihin, eläin kun on.) Siinä he ovat saaneet voimaa ja johdatusta selviytyä päivän tehtävistä.

Lutherin rukous kuuluu näin:
"Rakas Herra Jumala.
Haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen,
mitä sinä annat minulle.
Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin
kuin suuriin rikkauksiin."

Eilen minulle tarjottiin erästä asuntoa, mutta en halunnut sitä. Se ei vastannut ajatustani uudesta kodistani. Rukoilen edelleen juuri sitä sopivaa. Eikä vielä ole aikakaan muuttaa, mutta äkkiäkös olemme kesässä.

Lukija varmasti odottaa kuulumisia Arista, ja moni harppaa suoraan tänne :D
Yöhoitaja sanoi, että Ari on nukkunut kahdesta lähtien aivan rauhallisesti. Kiitos Jumalalle unesta, että sairas saa levätä väsymyksestään. Siihen asti limaa oli jouduttu imemään useita kertoja, mutta kuumetta ei ole ollut. Lääke siis puree. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle.

Kun Ari rohisi silmät punaisena, kuume katossa, kynnet sinisenä, puhuin Jumalan kanssa. Sanoin, että jos Ari selviää tästä, se on minulle merkki erääseen asiaan. Jos sinä, Jumala, nostat Arin tuosta jälleen, minäkin voin astua Jordaniin.

Niin aion myös tehdä, koska Jumala teki ihmeen Arin kohdalla.

Joten jos minusta ei kuulu mitään, olen uponnut. Leikki leikkinä, niin ei tule käymään. Jumalan avulla minä hyppään yli muurin, tai tässä tapauksessa Jordan väistyy. Jumala on kallio, jolle minä nousen hänen avullaan ja hänen sanansa voimasta vedet väistyvät.

Kuningas Saulin tarina on surullinen. Se alkoi hyvin, mutta päättyi pimeyteen.
1 Sam 18. luvussa sanotaan kolme kertaa "Saul pelkäsi Daavidia", ja tuo pelko vain lisääntyi. Siihen oli joka kerta selitys:

- koska Herra oli Daavidin kanssa, jae 12
- koska Saul näki, että Daavidilla oli suuri menestys, jae 15
- koska Saul ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär rakasti Daavidia, (kuten Saulin poika, Joonatan, myös), jae 29.

Saulista tuli Daavidin elinaikainen vihamies, Raamattu kertoo. Kun Joonatan kysyi Saulilta, miksi tämä tahtoo surmata Daavidin, "... mitä hän on tehnyt", Saul vihastui myös Joonataniin. "Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmatakseen hänet." Jae 33.

Paavali luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle, kun oli mukana tappamassa kristittyjä. Mutta Jumala avasi hänen silmänsä totuudelle, ja hän sai nähdä itse Totuuden, Jeesuksen Kristuksen.

Joosua sanoi kansalle: "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat... Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos 24:15.

On aika köpötellä kampaajalle kuontaloa leikkauttamaan. Itselle tulee hyvä mieli, ja peikkotukka saa hetkeksi väistyä. Sieltä kipaisen Arin luo ja sitten juttelemaan uskovan ihmisen kanssa tunteroiseksi.

Pyhäiltana koin itsekin jonkinlaisen ihmeen. Yhtäkkiä lamaannuttava päänsärkyni oli poissa! En ollut edes tajunnut, että sellainen roikkuu korvieni välissä, sillä on se oli tainnuttanut minua kai pitkään. Mutta se vain hävisi! Kiitän Jumalaa siitä, kuten kaikesta, mitä minulle tapahtuu. Edelleen niskani, hartiani, olkapääni ja myös pääni ovat jumissa, mutta en ole enää lamaantunut.

Tiedän, että kaikki yhdessä vaikuttaa minun ja kaikkien parhaaksi, jotka rakastamme Jumalaa. "Hän lyö, mutta hän myös parantaa." Ei vihollinen voi tehdä mitään Jumalan sallimatta Hänen omilleen. Sen takia haluan kohdistaa katseeni yksin Jeesukseen Kristukseen.

Avantoon en ole ehtinyt viime aikoina, mutta eiköhän se aika tule vielä. Nyt heitän evästä reppuun ja lähden kiitämään. Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani. Päivitän tätä päivää illalla, jos näen tarpeelliseksi. Kiitos esirukouksistasi ja huokauksistasi. Ne on kaikki kuultu.

Klo 20.45. illalla.

Tulin juuri sairaalasta. Ari on tänään nukkunut paljon, ja olen kuunnellut onnellisena hänen hengitystään, joka on välillä ollut hyvin rauhallista. Kuumekin laski.

Mutta iltamassa se alkoi taas kohota. Se oli 38,7, mutta kuumesupon jälkeen laski hiukan, 38,3:een. Sittenkin se on korkea. Klo 24 tulee seuraava antibiootti, joka sitten toivon mukaan laskee sen alas, ja Ari voi paremmin.

Ari on uupunut ja väsynyt. Hengitys kulkee hyvin, mutta limaa nousee ajoittain paljon.

Crp oli laskenut roimasti, se oli tänään "enää" jotain 80 päälle. Mutta korkea se on sittenkin.

Edelleen tiedän ja uskon, että Jumalan tahto on paras, ja rukoilen, että se tapahtuu. Parasta ihmiselle on, kun saa kuolla Jeesuksen omana ja päästä taivaaseen, jossa ei ole sairautta, kipua eikä murhetta.

Mutta tahtoisin Arin elävän, haluaisin viettää vielä vuosia hänen kanssaan. Kuitenkin aion mennä nyt saunaan ja rauhoittaa mieleni.

Siitä kiitän, että päänsärkyni on pysynyt poissa, vaikka tietysti olen aika toistaitoinen, kun tilanne on "päällä" jo monetta päivää. Tulossa on siis kunnon pudotus varmaan jonain päivänä, kun tsemppi loppuu.

Mutta emme ole ensi kertaa pappia kyydissä. Jumalaan voimme luottaa, joka tapauksessa, kävi miten kävi. Hän kirkastakoon kunniaansa elämässämme.

Eräs ystäväni laittoi postia, jossa hän kertoi kuulleensa erityisen hyvän mielipiteen kuolemaan liittyen. Kuoleva äiti oli sanonut tyttärelleen, ettei ole väliä, onko tämä hänen luonaan, kun hän kuolee.
"Saattajat eivät ole niin tärkeitä kuin vastaanottaja", tuo äiti oli sanonut. (Voit kommentoida vieraskirjassa itse tätä vielä, joka laitoit minulle tuon ;)

Hyvät, rakkaat lukijani: menkäämme Jeesuksen Kristuksen eteen tänäkin iltana. Pyytäkäämme syntimme anteeksi, niin että saamme puhtaan puvun, jolla pääsee Kuninkaan Pojan häihin. Kun kuolemamme hetki koittaa, on suloista, kun Jeesus on vastassa. Sen jälkeen ei ole tuskaa, parkua eikä itkua. On vain taivaan iloa.