20.02.2010 - Viima vilua vaikuttaa!

Noin 20 astetta pakkasta, kylmä viima, aurinko ei vielä paljon lämmitä.

Olen lueskellut Joosuan kirjan tutkielmaa (Redpath: Jumalan voitokas sankari), ja kiittänyt Jumalaa sen tuomasta avusta. Tässä joitakin ajatuksia:

"Kaikki lain vaatimukset on täytetty ja koko sen tuomio on poistettu Jeesuksessa Kristuksessa.
Tämä siis on totta Jumalan edessä, mutta sen tulee olla totta myös omassa kokemuksessani, ja se on Jumalan ja minun välinen asia. Jokainen Jumalan lapsi joutuu elämässään tilanteeseen, jossa Herra koettelee, kuinka todellisesti hän on ottanut vastaan Jumalan antaman aseman Jeesuksessa Kristuksessa.
- - Se ei merkitse sitä, että minun olisi otettava tämä syntinen lihani ja naulittava se ristiin. Se merkitsee tätä: minun on uskottava, että Jeesus on tehnyt kaiken puolestani, että hän on hoitanut jokaisen syntini, tapani ja puutteeni.
Minun tulee uskoa, että Jeesuksessa Kristuksessa kaikki minun syntini ja epäonnistumiseni ovat kertakaikkiaan poistetut. Tämä minun tulee uskoa, ja suostua koko sydämestäni ja tahdostani siihen, että minussa asuva Pyhä Henki tekee tämän kaiken minulle todelliseksi.
Rakas kristitty, tämä on kristillisen vaelluksesi keskeisin kysymys. Vain Kristuksen Henki tuntee sinut ja tuntee saatanan voiman, ja vain Kristuksen Henki kykenee huolehtimaan tästä asiasta sydämessäsi." s.81.

Minulla on kyseisen kirjan joka sivulla viivauksia, tekisi mieleni kirjoittaa paljon enemmänkin. Mutta kukin tutkikoon asioita Raamatun valossa ja lukekoon uskoaan vahvistavia kirjoja tykönään.

Nukuin kai yhdeksän tuntia ja heräsin kohtalaisen väsyneenä. Tein pientä pintasiivousta ja leivoin sämpylöitä. Kävin Arin luona, mutta väsyin lisää. Suunnittelin mennä kuppilaan hänen kanssaaan, mutta kun hommat vähän tökkivät, jätin koko menemisemme.

Kuuntelimme Arin kanssa Kai Antturista kertovaa kirjaa, ja ihmettelimme 1970-luvun uskovaisten käsityksiä. Antturi oli kasvattanut parran, ja siitä johtuen hän oli saanut uskomattoman määrän kirjeitä ynnä muita haukkumisia. Hänet leimattiin suurin piirtein uskosta luopuneeksi.

Silloin ja kautta aikojen on meissä ihmisissä niitä, jotka tiedämme tarkalleen, millainen on Oikea Uskovainen, miltä hän näyttää, kuinka pukeutuu, montako senttiä kengät korot voivat olla.

Olisikohan Daavid-paimenpoika läpäissyt uskovaisuuden kriteerejä: kurja lammaspaimen, pikkupoika?

Onneksi Jumalamme katsoo sydämeen eikä ulkokuoreen. Se on onni meille, jos tahdomme taivaaseen, vaikka tunnemme syntisyytemme, mutta uskomme Jeesukseen. Sellaiselle, joka aikoo taivaaseen omilla ansioillaan ja ulkoisilla avuillaan, on kauhistus se, ettei hyviä tekoja lasketa.

Huomenna minulla on kahvitusvuoro ryhmämme kanssa viideltä. Sinne menen jos Jumala suo.

Sinulle, hyvä lukijani, toivotan siunattua viikonloppua!