13.02.2010 - Äiti on kaunis kuin joulukuusi!

Pakkasta 20 astetta. Talitintti on vuokrannut pesäpöntön. Pää näkyy reiästä.

Toivottavasti leikkimökin katto eri romahda. Siinä on monta kerrosta lunta, ja se on painavaa. Keinu on melkein hävinnyt näkyvistä, kun Teron kanssa olemme lykkineet lumia kulkutieltä pois.

Ikään kuin elämä tästä alkaisi vähän kohentua. Tällä kertaa ei ole riittänyt pelkkä kellarimonttukokemus. Nyt on pitänyt kontata kellarin nurkkiakin, eikä valoa ole välillä tuntunut riittävän yhtään. Jumala on kuitenkin lähettänyt Sanansa joka päivä minua vahvistamaan ja rohkaisemaan.

"Ellette usko, ette kestä!" Otan kaikki koettelemukseni Jumalan kädestä, ja hänen kanssaan on hyvä puida asioitani. Hän vastaa, hän kohtaa minut. Me ihmiset emme osaa, pysty, kykene tai voi nähdä asioiden syvyyksiä. Jumala voi, ja sen takia hän voi auttaa. "Hän lyö, mutta hän myös sitoo haavat."

Olen kiitollinen Jumalalle tästä koulutuksesta, sillä nyt olen voinut sanoa hänelle: "Rakastan sinua, Jeesus. Annan elämäni kokonaan sinulle." Olen sanonut niin ennenkin, mutta silloin en ole nähnyt näitä tasoja, mitä nyt. Jumala kuljettaa ikään kuin kaivoksessa kerros kerrokselta alaspäin. Samalla hän myös antaa enemmän valoaan, niin että hänen lapsensa voi nähdä ja kestää.

Ahaa, toinenkin pesäpönttö on saanut asukkaita, sinitiaisia. Asuminen on tärkeä osa elämää. Odotan jännityksellä, millaisen kodin Jumala on minulle varannut. Kesäkuun lopussa muutan. Ehkä kysyt, minne. Vastaan, en tiedä vielä, mutta tiedän, että johonkin juuri minua varten tarkoitettuun asuntoon, josta tulee minulle pesäpaikka, turva, kolo.

Hankin pöydälleni päivyrin, jossa on Lutherin teksti joka päivälle. Hänellä on terä joka sanassa. "Risti ei ahdista sinua sen vuoksi, että nääntyisit sen alle, vaan siksi, että oppisit luottamaan Jumalaan. Sillä Jumalaan luottaminen ei ole konsti eikä mikään niin kauan, kun kaikki menee hyvin."

Tuo jälkimmäinen lause naurattaa, sillä se on kovin totta. Luulin minäkin olevani vaikka kuinka hyvä luottamaan, mutta ei edelleenkään tarvitse olla ihmeellinen töyssy polullani, kun alan ulista pelosta.

Tänäänkään en hae madekeittovärkkejä kalarannasta, sillä sain Petriltä ahvenfileitä. Hän käy pilkillä innokkaasti, ja minä tietysti toivon hänelle hyvää kalaonnea, sillä siten pääsen itsekin herkkupatojen ääreen.

Ylioppilaskirjoitukset ovat jälleen alkaneet. Eilen Terolla oli tekstitaidon koe. Vaikea Teron mielestä. Ensi viikolla englannin kuuntelu, ja sitten hän valmistautuu matematiikkaan, fysiikkaan ja englannin kirjoituksiin.

Itse olen lueskellut hyviä kirjoja. Paavo Hiltunen on kirjoittanut pienen kirjasen "Älä lyö Kristusta". Siinä on syvällinen ja lohduttava sanoma. Teksti kertoo Mooseksesta ja veden saamisesta kansalle.

Ensi kerralla vettä saadakseen Mooseksen piti lyödä kallioon. Toisella kertaa kallio kuvasi Kristusta, sille piti puhua vettä saadakseen. Mooses kuitenkin menetti malttinsa ja löi kalliota, joka oli vertauskuva Kristuksesta.

Teksti lohduttaa minua:
"Jumala, Kristus, antoi vettä, vaikka Mooses toimi annetun käskyn vastaisesti, koska hän oli luvannut antaa vettä tässä tilaisuudessa. Mutta vesi ei tullut sen tähden, että Mooses iski kallioon, vaan siitä huolimatta.

Jumala on suurempi kuin palvelijoittensa toilailut. Hän ei anna niiden vaikuttaa omiin suunnitelmiinsa. Muutenhan palvelijoitten toimet ohjaisivat Jumalaa, mikä ei ole mahdollista.

Juuri tämä onkin suurenmoista ymmärtää. Tällainen oikean Jumalan täytyykin olla. Häneen voi luottaa. Olisihan ollut surkeaa, jos Jumala olisi Kaadeksessa jättänyt kolme miljoonaa ihmistä ja heidän karjansa ilman vettä vain sen takia, että heidän edusmiehensä syyllistyi pahaan kömmähdykseen! Älkäämme mittailko Jumalaa palvelijoitten toilailujen mukaan." s. 105.

Vielä toinen suora lainaus kirjasta:
"Meille on terveellistä ja ehdottomasti välttämätöntä kuulla suoraan Jumalan suusta arvostelu meistä itsestämme. Ihmisten arvostelut ovat joko imartelevia tai epäoikeudenmukaisia. Kuinka ihanaa onkaan kuulla totuus!

Mooses tarvitsi sitä. Yksi syy hänen lankeemukseensa oli ylimielisyys ja omahyväisyys, kaunisteltu kuva omista kyvyistään ja viisaudestaan. Totuus riisui hänet näistä vaarallisista ajatuksista ja teki hänet vapaaksi. `Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.`Joh 8:32." s. 66.

Toinen kirjaston vaihtopöydältä hamstraamani kirja on Kalle Seppäsen "Kaukana kotoa", jossa Swakopmundin suomalaisen koulukodin oppilaat kertovat ajastaan koulukodissa, ja muutenkin koulukodin perustamisesta ja vaiheista Namibiassa kerrotaan. Mielenkiintoista! Minä taitaisin rakastaa olla työssä asuntolanhoitajana ja ennen kaikkea lasten varaäitinä. Hmmh.

Ari jäi illalla kuuntelemaan Maija Haikosen opetuksia. Lohduttavaa Raamatun opetusta. Sitä ennen kuuntelimme Markku Vuorisen kirjaa Kai Antturista. Tämän vaimo sai jo kättelyssä oppia miehensä tärkeysjärjestystä. Mies unohti tulla sovittuja kihloja ostamaan, kun hän oli saattelemassa lähetystyöntekijöitä laivaan. Näin tuleva vaimo osasi varautua, mitä tuleman pitää. Tänään kuuntelemme siitä lisää.

Otan tukanleikkuuvälineet sairaalaan mukaan. Jos jaksan ja Ari samoin, nostan hänet pyörätuoliin ja leikkaan hänen tukkansa, joka on taas kasvanut korvien päälle. Huomenna olin aikeissa ottaa hänet kirkkoon mukaan, mutta luultavasti en jaksakaan. Arilla oli kuumetta viikolla, joten ehkä se ei olisi viisastakaan.

Onneksi minulla on vielä kymmenen hierojakäyntiä jäljellä. Olkapää ja niskanseutu ovat jumissa ja särky herättää öisin, jos muuten jo nukkuisinkin paremmin. Hammaslääkärissä takaraivoni puutui niin, että hampaan poraaminen oli toisarvoinen juttu sen rinnalla.

Minun tapani elää on visioida pitkälle. Toisaalta opettelen elämään tätä päivää. Olen vähintään pari vuotta prosessoinut muuttoani, ja organisoinut sitä. Koko muukin elämäni on Jumalani kämmenellä avoinna. Odotan mielenkiinnolla, mitä Jumala on minulle varannut. Elämäni kulkee ahdingosta toiseen, mutta näin on Jumala nähnyt hyväksi.

Opettelen elämään uskossa ja rukoilen lisää uskoa, että horju näissä ahdingoissa, ja että "minulla olisi se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella.
Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamaan etuna olla Jumalan vertainen.
Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa.
Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka." Fil 2.

Olen vasta matkalla, mutta Jeesus kulkee edelläni. Yritän hyväksyä itseni epätäydellisenä, sillä Jeesus täytti jo kaiken puolestani. En pysty täydellisyyteen, eikä Hän odota sitä minulta. Altista, kuuliaista ja nöyrää sydäntä hän kaipaa. Siinäkin olen vajavainen.

Voimia, arvoisa lukijani, tämän päivän matkalle!

jk. Huomenna Huutoniemen kirkossa lastenmessu. Olisi kiva nähdä tuttuja lapsia ja yhtä hyvin aikuisia. Tervetuloa!