06.02.2010 - Ahdistuksen laaksosta tulee toivon ovi!

Lunta satoi lisää, piha alkaa täyttyä. Onnea meidän Terhille!

Kuuntelen Vähäsöyringin Joosen laulamia virsiä. On monia asioita, joita rakastan, ja virret ovat sellaisia.
- ja Ari ja oma perheemme ja tuleva pienokainen
- kaikki lapset ja yleensä ihmiset
- sukulaiset, vanhemmat ja veljeni erityisesti
- ystävät
- seurakunta
- Jeesus ja pyhien yhteys
- Raamattu ja hyvät kirjat
- ja niin edelleen

Hoosean kirjasta on otsikon teksti. "Minä annan hänelle sieltä alkaen... Aakorin (ahdistuksen) laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen." Olen kiitollinen Jumalalle, joka on kuullut kaikki rukoukseni, omat ja muiden. Hän on täyttänyt sydämeni ilolla ja toivolla.

Lämmitin keskellä päivää saunan, vaikka Terokaan ei ollut kotona. Sama kaava toistuu joka saunareissu. Olen jo kastellut itseni, ja näen rivistön putelleja korissa. Silmälasit ovat liian kaukana, että viitsisin hakea. Mikähän on shampoo, mikä hoitoaine? Arvauspelillä hoituu siis aina. Ongelma ei ilmeisesti ole liian suuri, koska en ole tehnyt mitään asian tilan parantamiseksi.

Madekeitto jäi keittämättä tänään, sillä lunta oli satanut liikaa, että olisin viitsinyt lähteä kömpimään kalarantaan. Sen sijaan hain takkapuita ja pidin takassa tulet. Toin kellarista kellastuneen laatikon, jossa on päiväkirjojani ja ties mitä epämääräistä kamaa. Selvitän sen lähipäivinä.

Kuuntelimme Arin luona hänen kanssaan Markku Vuorisen Mediapastori -kirjan tänään loppuun. Hän on helluntaipastori Helsingistä. Soitin hänelle ja kerroin, miten hänen kirjansa antoi meille runsain määrin siunausta. Uusi painos on kuulemma tulossa lisäosineen.

Eilen kuuntelimme kaksi raamattutuntia. Kirsi-ystävä lähetti talvipäivien opetuksia, ja Jumalan johdatusta se oli. Nekin ovat sattumoisin helluntailaispapin, Veli-Matti Kärkkäisen puheita, 14.- 16.1. 1o Helsingissä. Erityisesti raamattutunti, jonka aihe on "Paikka, jossa seisot, on pyhä" oli väkevää puhetta meille. Mies puhuu lisäksi niin hauskasti, että häntä on helppo kuunnella.

Puheen välissä Kärkkäinen kertoo makean vitsin: "Pappi pitää kehnonlaisen puheen, jota ei kukaan kiittele liioin. Eräs mummo kuitenkin toteaa, että hyvä puhe, ja pappi ottaa sen tosissaan.
- Mikähän siinä oli mielestäsi hyvää, kyselee pappi. Mummo sanoo, että siitä tuli mieleen Jumalan rauha ja rakkaus.
- Osaatko selittää tarkemmin, kyselee pappi edelleen.
- No, rauha siinä mielessä, että se kävi yli ymmärryksen. Ja rakkaus sen takia, ettei se lopu koskaan."

Opetuksen lopussa oli rukousta, ja joku mies toi esiin profetian. Haukoin henkeäni, kun kuuntelin sen ensi kertaa, sitten vielä Arin kanssa toiseen kertaan. Siinä vahvistettiin sanoma, jonka tuli meille lähes 25 vuotta sitten. Sen keskeinen sanoma meille oli, että Jumalan kutsu on voimassa, hän ei ole peruuttanut sitä. Niinpä vaan rauhallisesti odottelemme ;)

Tänään ahmin loppuun Redpathin kirjan "Jumalan uskollinen palvelija" - tutkielma Nehemian elämästä. Se on niin huippu, että se lähes tyrmäsi minut. Miten ihmeellinen Jumala meillä onkaan? Kuinka hän johdatti käsiini juuri tuon kirjan, juuri nyt? Jaan tässä joitakin kohtia:

"Me emme ole saaneet orjuuden henkeä ollaksemme jälleen pelossa, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen" 2 Tim 1:7 (engl. Raamatun mukaan). Eikä kukaan muu ole täysin järjissään kuin se, joka on pyhittänyt elämänsä kokonaan, sataprosenttisesti, Jumalalle." s.122.

"Me emme koe kristittyinä eläessämme mitään sellaista, mikä antaisi meille voimaa tulevaisuutta varten, vaikka tunteemme olisivat miten riemullisia tahansa. Me olemme aivan yhtä kurjia ja avuttomia ja hädänalaisia kuin ennenkin, ja tarvitsemme kipeästi Jumalan armoa ja Jeesuksen veren voimaa." S. 132.

Redpath antaa ohjeita, miten herätys voi alkaa:
- meillä on oltava särjetty, herkkä sydän
- meidän on pohdittava Jumalan hyvyyttä, varattava aikaa mietiskelyyn
- meidän on tunnustettava syntisyytemme, tutkittava rehellisesti itseämme synnin suhteen
- meidän on lähdettävä uudelleen kuuliaisuuden tielle, näin herätys toteutuu käytännössä.

Kirpparilta osui käteeni mainio, vanha kirja, Isobel Kuhn: Etsimässä. Siinä on alussa John Oxenhamin runo:

"Jokaiselle ihmiselle avautuu tie
ja teitä
ja eräs tie
Ja ylevä sielu kiipeää korkealle
Ja alhainen sielu haparoi alaspäin
Ja sumuisten tasankojen välimailla
loput ajelehtivat sinne ja tänne.
Mutta jokaiselle ihmiselle avautuu tie ylöspäin ja alaspäin.
Ja jokainen ihminen päättää, mitä tietä hänen sielunsa kulkee."

Minusta tuo on erinomainen runo.

Keitän rooibos-teetä, ja päätän, katsonko Pieni talo preerialla -filmin vai alanko tutkia Paavo Hiltusen kirjaa Mooseksesta.

Nuku makeasti, hyvä lukijani, ja jos kärsit olkasärystä, vain selälläsi. Sellaisen kovan ukaasin sain hierojaltani.