31.01.2010 - Lyhytjalkaisia urheilijoita

Lunta sataa, pakkasta kymmenisen astetta.

Harvoin olen niin totaalisen poikki, kuin olin eilen tullessani junassa Pasilasta Seinäjoelle. Junaosastolla oli mukavia nuoria, toisella kymmenellä olevia, jotka olivat pelimatkalla Ouluun. "Älä jaksa", tai "Et jaksa", oli erään nuorukaisen lempilausahdus, kun pojat lätkivät korttia pöytään ja joivat kokista. En toden totta jaksanutkaan.

Siinä vaiheessa repesin, kuten nuoret asian ilmaisevat, kun eräs matkustaja kommentoi poikien pukeutumista. "Lyhytjalkaisia nämä nykyajan urheilijat", hän totesi. Erään pojan housut roikkuivat lähes polvissa.

Melkein samoin kävi itselleni tänä aamuna kirkossa. Viimeisen kerran vedin jalkaani mustat pyhähousuni, jotka ovat joustokangasta, niin päätin. Kun otan pari askelta, ne jo valuvat kohti maankuorta, niin että pelkään niiden hulahtavan nilkkoihin. Ensi viikolla siis kirpparikierros ja uudet pyhäpökät on löydyttävä. Rukoilen Jumalalta niitä.

Olin ehtoollisavustajana konfirmaatiomessussa. Yllättäen näin eteisessä kaukana mieheni sukulaisia. Heidän lapsenlapsensa pääsi varmaan ripille. Minulla ei ollut mahdollisuutta mennä jututtamaan heitä, sillä olinhan työtehtävässä.

Riparilaisten takana tein salapoliisityötäni ja kuiskuttelin edessäni istuvan neitosen kanssa. Epäilykseni vahvistuivat todeksi. Eräs pojista näytti mielestäni saman näköiseltä kuin Ari noin 10 vuotiaana valokuvassa. Hän ilmeisesti oli juuri tuo lastemme pikkuserkku.

Jälkeenpäinkään en ehtinyt etsiä sukua käsiini, sillä päivystin sakastissa jonkin aikaa.

Kriisejä on monenlaisia, selosti Tero eilen psykologiasta oppimaansa. Minulla vaikuttaisi olevan kaikki mahdolliset. Sekä hiipien pitkän ajan kuluessa saamani, että äkillisiä ja salakavalasti puun takaa päälleni syöksyneitä kriisejä. Olen kuin yliajettu, lytty pannukakku.

Iltaisin tuntuu, kuin olisin ollut kivipellolla koko päivän. Vaikka väsyttää, en saa unta, kun elimistö on turrana ja sydäntä pakottaa. Lisäksi olkapäätä jomottaa, niin että jos muuten nukkuisin, niin sen kipu herättää.

Minulla on kyllä nukahtamistabletteja, joten tästä eteenpäin heitän sellaisen helttaani joka ilta, ja toivon tapaavani itseni seuraavan kerran vasta aamulla. Mieluummin en söisi niitä, mutta valvominen syö kaikki voimat.

Viime yönä hermostuin, ja käännyin lopulta kyljelleni, vaikka se on kiellettyä olkapääni takia. Aamulla heräsin, mutta nukahdin ja näin unta. Kirjoitin sen vihkooni, sillä luulen, että unella oli merkitys, jota en vielä tiedä. Jumala puhuu erityisesti kirjoitetun Sanansa kautta, mutta myös unien, luonnon ja elämänkohtaloiden kautta.

Ajatus Tozerin kirjasta:
"Nykyajan kristillisyys on unohtanut sen totuuden, että Jumalan luomisvoimainen ääni kajahtelee jatkuvasti läpi luomakunnan. Kuitenkin hän loi maailman juuri sanallaan.
Hänen sanansa voimasta myös kaikki pysyy koossa. Jokaisen ihmisen sydämessä oleva hiljainen Jumalan ääni osoittaa itse kunkin syylliseksi Jumalan tuomioistuimen edessä. Se tuomitsee synnistä nekin, jotka eivät koskaan ole olleet kirjoitetun Sanan vaikutuksen piirissä." -Jumala ei ole vaiti -kirja, s. 13.

Pastori Jani Muikku puhui saarnassaan tänään isännästä, joka palkkasi työmiehiä pitkin päivää pellolleen töihin. Sekä 12 tuntia, että vain yhden tunnin työtä tehneet saivat saman palkan, joka oli miehen sen aikainen päiväpalkka.

Samoin Jumala kutsuu ihmisiä, ja kaikki saavat saman palkan, iankaikkisen elämän, kun tulevat hänen pellolleen, siis Jumalan luo. Ovi on avoin Jumalan valtakuntaan, kaikki saavat tulla, jotka kuulevat kutsun ja ottavat sen uskossa vastaan. Se on armoa.

Kuuntelen Joose Vähäsöyringin laulamia virsiä cd:ltä. Sitä voi tilata netin kautta, www.joverec.com. Itse sain levyn lahjaksi kummitytöltäni. Virret ovat minulle hengellistä äidinmaitoa, joka on syöpynyt sisimpääni lapsena. Mummun kanssa me veisasimme koko virsikirjan läpi, kaikki virret, jotka osasimme, kun nukuin mummun kamarissa pikkutyttönä.

Joose on pikkuserkkuni poika, ja sukunimi on sama kuin minulla ennen naimisiin menoani. Kyseinen nuori mies on tulossa ensi kuussa Vaasaan pitämään kirkkokonserttia, ja aionpa mennä kuuntelemaan, jos en kompastu esteisiin.

Riisipuuro on roplattamassa levyllä. Itse asiassa syömme Teron kanssa sitä usein. Se ei johdu niinkään suuresta rakkaudesta riisipuuroon, vaan arkisesta tosiasiasta, että maitoa tulee välillä ostetuksi liikaa. Mutta pilalle se ei ehdi mennä, sikäli kuin minä voin vaikuttaa asiaan.

Arin luo en kyennyt eilen, sillä kaiken lisäksi juna oli jäljessä aikataulusta. Onneksi minulla oli korvatulpat, olisin muuten tullut sekapäiseksi paluumatkalla.

Jumalan sanalla on rauhoittava vaikutus. Kuuntelin toisella korvalla psalmeja mp3-soittimesta, toisessa oli korvatulppa. Soitin roikkui korvalehdestäni, joka on siis monikäyttöinen ja tarpeellinen olemassa. Näin en häirinnyt kanssamatkustajiani, vaikka siinä metelissä se olisi ollut vaikeaa. Päänsärkyni loppui, kun psalmit soljuivat ajatuksiini. Oloni kohentui kaikin puolin.

Pian lähden Arin luo. Jos hän on kunnossa, menemme viideksi Vaasan kirkkoon. Invataksin olen tilannut alkuviikosta. Toivon ja rukoilen, että Herra virvoittaisi kirkkomatkalla. Olen sen tarpeessa.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa, arvoisa lukijani!