25.01.2010 - Karhun kaatoon lähdössä

Pakkasta sopivasti

Eilen kumautin pääni uudehkoon Tempur-tyynyyni ja kiristin silmät kiinni. Olkapään kolottelusta huolimatta aukaisin silmäni viideltä seuraavan kerran. Houkuttelin itseni takaisin unimaailmaan. Ponkaisin kahdeksalta pystyyn kuin nuori hirvi, joka heilutteli kipeytynyttä eturaajaansa. Mutta elpyneenä unesta joka tapauksessa. Kiitos Jumalalle unesta!

Minusta tuntuu, että eilisen rukouksen jälkeen kirkolla jotakin alkoi tapahtua sisikunnassani. Rikkoutuneet siruset järjestäytyvät hauraasti uuteen järjestykseen. Samaa, vanhaa tukinkantajanorsua minusta ei ehkä tule. Kenties tarkoitukseni on oppia kantamaan tulitikkuja, vaikka norsu olenkin.

Minun tulee vähetä, ja Jeesuksen kasvaa minussa. Ehkä se tarkoittaakin kohdallani sitä, että vaikka voisin raahata tukkeja, kuljettaa peräkärryllisen tavaraa pyöräni selässä, en tee sitä kuitenkaan. Kenties kevät onkin kohdallani tulitikun kantamisen opettelua. Norsulle se on vaikeaa!

Tälle norsulle ainakin mahdotonta. Jos kerran tukkeja on tarjolla, miksi ottaa vain pikkusäle? Mutta jos Herra sanoo: ota tulitikku, minun on se tehtävä.

Jos on avartuminen tuskallista, on myös pieneneminen. Jumalan avulla, nöyrällä mielellä ja rukouksella ynnä esirukousten avulla se onnistuu.

Eilen illalla jouduin jo pikkutestiin. Kirkossa takarivissä istuessani puhujan puhe ei kuulunut, mikrofoni ei ollut päällä. Olin jo aukaisemassa kitani: ei kuulu! Suljin sen ja nielin tyhjää. Hetken päästä vahtimestari laittoi ääntä isommalle seinävehkeestä, ja niin ääni alkoi kuulua. Rohkeana olen aina pää auki. Se ottaa nyt myös omaan, isoon päähäni!

Jumala minua auttakoon, ja kyllä hän auttaa.

Alexander Maclaren sanoo Cowmanin kirjassa tänään:
"Martti Luthein puoliso sanoi kerran: `Ellei Jumala olisi sallinut minun joutua ahdistusten alle, niin en olisi koskaan oppinut ymmärtämään monia, monia Raamatun totuuksia, Jumalan Hengen toimintaa enkä kristillisten velvollisuuksien harjoittamista.`
Totta on, että Jumalan sana on kuin koulumestarin karttakeppi. Sillä hän osoittaa lapselle kirjaimia, jotta tämä paremmin painaisi ne mieleensä. Näin Herrakin osoittaa meille monia hyviä läksyjä, joita emme muuten ehkä koskaan oppisi."

Näine puheineni lähden Arin luo ja iltapäivällä karhujahtiin Ähtäriin. Huomenna palaan toivon mukaan uusin voimin, näinpä sitten karhuja tai en. Kaksintaisto käydään kuitenkin hengen rintamalla. Jumala siinä meitä auttaa ja siihen johtaa, että oppisimme tuntemaan hänet paremmin. Ja oppisimme tuntemaan hänen rakkautensa, jota hän osoittaa meille Pojassaan Jeesuksessa, Sanansa kautta.

Olet arvokas, hyvä lukijani! Siunausta sinun taisteluihisi!