Kategoriat: Ajankohtaista

Syntymäpäivälahjakukkia, eihän uskoisi!

Pakkasta vaivaiset viisi.

Arin veli täytti tänään ruhtinaalliset 50 vuotta. Onnea hänelle tosi paljon. Arvostan sitä, että hän käy joka viikko veljensä luona sairaalassa. Käyttelee imua siinä kuin minä tai hoitajatkin. Jeesus puhuu Matteuksen 25. luvussa sairaiden luona käymisestä. Kohtaamme Jeesuksen jokaisessa sairaassa lähimmäisessä, "te kävitte minua katsomassa".

Hankin Arin veljelle kukkasia. Eivätkös kukkaset ole vähän kuin vihanneksia? Ja miesten vihannekset taas ovat yhtä kuin makkara, mikäli heidän juttuihinsa on uskomista.

Niinpä hain kukkavarsiksi meetwurstinpötkyjä, pitkiä ja kapeita. Päällystin ne kukiksi. Sankari sai viileässä säilyviä ruusuja. Nälän yllättäessä, tai kun alkaa hiukoa, hän voi kiskaista kukkaset nassuun.

Veljen lapset saivat nenäliinapaketin kumpainenkin. Saavat nyyhkiä isänsä korkeaa ikää. Kesällä lapset voivat lainata liinasia vanhemmilleen, jos niitä on jäljellä. Toinen lapsista näet saavuttaa naimaiän, eli pääsee ripille, joten vesi voi herahtaa silmäkulmaan vanhemmilla.

Teron kanssa olimme onnitteluvierailulla päivällä, ja äskettäin tulin kirkolta. N.N. piti erityisen hyvän opetuksen armolahjoista. Hänessä itsessään näkee Jumalan armotyön: opettamisen lahjasta on tullut selkeä ja määrätietoinen, häntä on miellyttävä kuunnella.

Istuin ystävän kanssa penkissä, joka puolella tärkeitä, rakkaita, ihania Jumalan luomia ihmisiä. Lopuksi rukoilin erään rouvan kanssa etupenkissä. Hänen rakkaudellinen rukouksensa hoiti minua, ja rukoilimme myös hänen särkynsä puolesta. Hän lähetti juuri viestin, että särky on poissa! Kunpa se pysyisikin poissa lopullisesti. Mutta kiitos Jumalalle, että on edes hengähdystauko kivusta. Aika näyttää, onko paraneminen pysyvä tila.

Viime yönä vatkasin neljään asti elämääni. Olen vaikeassa Herran koulussa. Mahdanko päästä selville vesille? Cowman lohduttaa kirjassaan tänään:
"Jumalalla on määräaika ja määrätarkoitus. Hän, joka on määrännyt asumisemme rajat, on myös määrännyt vapauttamisemme ajan."

Tuohon minun on tyytyminen. Turha on potkia tutkainta vastaan, itseni vain revin, kun riuhdon ja tappelen.

Tänään en ollut Arin luona, mutta huomenna menen. Jos kirjoitusta ei ilmesty huomenissa, karhu on kenties syönyt minut. Tai olen muuten vaan sen pesää kiertämässä, enkä ehdi kirjoittaa Ajankohtaista. Minulla on jotain matkasuunnitelmia.

Jospa ensi yönä uni maistuisi. Kenties halko auttaisi asiaa, ja Tero voisi suostua hujauttamaan minut uneen. Taidan kuitenkin mieluummin valvoa kuin ottaa tärskyä vastaan. Olen jo tarpeeksi tärähtänyt muutenkin. Sisikunta on myllerryksessä. Jumala tekee jotain, mitä en vielä tiedä. Tänään auttaa Herra, ja se riittää.

Voi hyvin, arvokas lukijani!

Meetwurstiruusuja 50-vuotiaalle!