17.01.2010 - Syvyyttä vai leveyttä?

Vähän pakkasta, kylmä tuuli meren lähellä.

Eräs seurakunta oli laajentunut huimasti muutamana vuotena. Ihmisiä saatiin houkuteltua mukaan erilaisilla tempuilla. Meni muutama vuosi. Seurakunnasta lähtivät ihmiset, jäi vain pieni porukka. Pastori sanoi: "Työmme oli 10 km leveää, mutta vain 10 sm syvää."

Koetuksissa uskomme syvyys testataan. Saatan olla monessa mukana, inhimillisesti ajatellen hengellinen elämäni voi rönsyillä niin, että heilun joka paikassa. Mutta jos minulta puuttuu omakohtainen suhde Jeesukseen, uskoni romahtaa ensimmäiseen vaikeuteen. Minun täytyy kasvattaa juuret syvälle Jumalan Sanaan, joka on Jeesus.

Tänään olen hengästyneenä kuunnellut Jumalan puhetta. Minulla on ollut Jumalan Sanan nälkä, ja ruoka on maistunut. Kuuntelin psalmeja kävellessäni kirkkoon aamulla, ja Jumala tuntui puhuvan juuri minulle ja minun tilanteestani jokaisen psalmistan kohtalossa.

Vaikka olen sanallisesti tehokas, joskus minäkin olen synkistellyt sitä, etten kerro Jumalasta tarpeeksi ihmisille. Jos vaikka joku menee helvettiin sen takia, että minä en kerro uskostani? Se on turha pelko, jos elän Jeesusta lähellä. Toisille olen Kristuksen tuoksu, toisille kuoleman löyhkä. Se riippuu toisen henkilön suhteesta Jeesukseen.

Jumalan voima on huomattavasti suurempi kuin minun sanani. Jaak 2:18,20 sanotaan: "Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.- Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?"

Kun Jumalan rakkaus saavuttaa ihmisen sydämen, tälle tulee tarve ja halu rakastaa muita ihmisiä. Ja se on tehtävä kaikesta sielusta ja mielestä ja sydämestä. Ei voi tehdä puolinaisesti mitään. Tai minä en voi, joku kenties voi. Jumala sen vaikuttaa, se ei ole oma valintani. "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, että te menisitte, ja tuottaisitte hedelmää."

Minun tehtäväni on seurata Jeesusta, rakastaa häntä ja lukea Jumalan sanaa, josta opin tuntemaan Jeesuksen. Hän vaikuttaa minussa tekemisen ja tahtomisen. Teot seuraavat itsestään, jos rakastan häntä. Teot eivät ole minun tekojani, vaan hänen tekonsa minussa.

Tämän päivän Chambers puhuu voimakasta kieltä minulle jälleen:
"Jumalan kutsu on Hänen luontonsa ilmausta. Palvelustoimeni seuraa siitä, mikä soveltuu minun luonteelleni.- - Palvelustyö johtuu yltäkylläisen palvomisen ylivuotamisesta. Se on kaikua minun samaistumisestani Jumalan luonnon kanssa.-
Palvelustyö on elämäni luonnollinen puoli. Jumala vie minut yhteyteen itsensä kanssa, ja minä ymmärrän siinä hänen kutsunsa: silloin toimin oma-aloitteisesti, sulasta rakkaudesta Häntä kohtaan. Jumalan palveleminen on rakkaudenlahja ihmisluonnon taholta, joka on kuullut Jumalan kutsun. Palvelustyö on ilmaus siitä, mikä soveltuu minun luonteelleni, ja Jumala kutsuu, koska se on Hänen luonteensa.-
Jumalan Poika ilmaisee itsensä minussa, ja minä palvelen Häntä elämän tavallisissa oloissa pyhästä kiintymyksestä Häneen."

Jumala avaa ahdistuksella korvani kuulemaan, sanotaan jossain, ja sen takia kiitän ahdistuksista. Lihani ei kiitä, mutta henkeni minussa kiittää.

Raamatun miehet kärsivät paljon. Saul kadehti Daavidia, sillä Pyhä Henki oli poistunut hänestä, mutta asui Daavidissa. Daavid eli Jumalaa lähellä. Kateus ajoi Saulin yrittämään Daavidin murhaa. Siihen ei tarvittu mitään muuta syytä. Oikeastaan Saulin viha kohdistui Daavidissa olevaan Jumalan Henkeen, jota ei Saulilla ollut.

Daniel oli yksi 120 valtaherrasta. Daniet rukoili joka päivä kolmesti, hänellä oli suhde Jumalaan. Sen takia hänellä oli enemmän viisautta kuin toisilla valtaherroilla. Kuningas nosti Danielin toisia valtaherroja ylemmäksi.

Valtaherrat alkoivat vihata ja kadehtia Danielia sen takia. Kun he eivät keksineet syytä, miten saisivat Danielin käpälälautaan, he vetosivat kuninkaan turhamaisuuteen. Lakia muutettiin, ja niin saatiin Daniel leijonien ruokapöytään. Kyllä syy löydetään, jos halutaan joku syylliseksi. Daniel oli niin puhdas, että hänestä oli vaikea löytää vikoja. Minusta löytyy syyttämistä lakeja muuttamatta, teen väärin, vaikka en tahtoisikaan.

Mutta Jumala puolusti sekä Daavidia että Danielia. Niin Jumala tekee tänäkin päivänä omilleen. Ne, jotka turvaavat Jumalaan ja hänen Sanaansa, eivät joudu häpeään. Siihen minäkin laitan turvani.

Jos joutuu kaltoin kohdelluksi, on vaarana alkaa syyttää syyttäjiään. Raamattu kehottaa kuitenkin olemaan aina aralla tunnolla ja tutkimaan itseään syyttelyn sijaan. "Etten minä, joka muille saarnaan, joutuisi itse kadotukseen." Minusta ei ole tuomariksi kenellekään. Jumala olkoon meidän jokaisen tuomari.

Kun Siimei heitteli Daavidia kivillä, tämä salli sen tapahtua, vaikka hänen soturinsa olisivat voineet nitistää hetkessä moisen tyypin. "Ehkäpä Jumala on käskenyt hänen heitellä", totesi Daavid. Hänellä oli terve synnintunto. Hän tiesi, että on syntinen ja ansaitsee kuritusta, joka kenties tulee Herralta, vaikkakin tuon heittiön kädestä. Jumala kurittaa meitä omiaan, ja se on oikein ainakin minun kohdallani. Raamattu sanoo, että lapsia kuritetaan, äpäriä ei. Isän tehtävä on kurittaa lastaan.

Nukuin vain muutamia tunteja viime yönä, heräsin ajoissa ja kävelin kirkkoon. Jani Muikun saarnaan ei tarvinnut tänäänkään pettyä. Hän saarnasi synnit anteeksi niille, jotka haluavat tulla Jumalan löytämiksi. Hän saarnasi, että ihmiset kyselevät ehkä, missä Jumala on, kun Haitissa ihmiset joutuvat kärsimään. Ehkäpä Jumala herättelee näin, hän jatkoi, ja kysyy kyselevältä: "Missä olet, ihminen", kuten hän kysyi jo paratiisissa. Kyseisen papin rippilapset istuivat "kuin kirkon penkissä", heidät oli opetettu olemaan ihmisittäin. Se oli ilo huomata.

Ystävä rukoili kanssani kirkon jälkeen. Se oli tarpeellista. Kävelin sitten uimaan, kuuntelin psalmeja ja rukoilin. Kävin Arin luona ja iltamassa kahvittamassa ryhmämme kanssa 80 ihmistä Kohtaamispaikalle.

Tero lähti lenkille, minä laitan saunaan tulet. Saunomisen, Teron kanssa juttelun ja rukouksen jälkeen yöpuulle ja uuteen viikkoon.

Kauniita unia, hyvä lukijani!