15.01.2010 - Itkua ja iloa

Muutama aste pakkasta, vähän luntakin kaunaili jossain välissä.

Kävelin uimaan aamusella, vai päiväkö jo painoi päälle. Matkalla rukoilin ja itkin. Sain pitkästä aikaa kertoa asiani Jumalalle avoimesti. Hänen puoleltaan luukut ovat alati auki, mutta itse näpräilen kaikenlaisten lukkojen ja estojen takana. Tänään ukset aukesivat.

Kun naama punaisena laahustin läpi kaupungin, jossain vaiheessa Tero tuli vastaan kavereineen. Ohitin hänet muina miehinä vain salatervehdyksellä, ettei hänen tarvitse hävetä äitimuoriaan. Kukapa nuorukainen iloitsisi moisesta punakuonomammasta!

Tunnustin ensin Jumalalle tietoiset syntini, ja sekös itketti. Sitten tunnustin ne, joita olen tehnyt tahattomasti, tietämättäni. Seuraavaksi kaadoin sydäntäni painavan säkin Jeesuksen ristin juurelle. Itse en kykene itseäni auttamaan. Kannoin siunaten myös kaikki ihmiset, jotka mielessäni olivat.

Kylläpä helpotti. Siitä ilosta kävin kahdesti avannossa, ja kerran jopa saunassa, vaikka en yleensä käy ollenkaan. Olin kuin uusi ihminen paluumatkalla. Jalka nousi kevyesti.

Otin yläkuvan sillalta. Siinä likaantuneen lumen päälle on satanut puhdasta lunta. Mutta uusi lumi ei estä likalumen näkymistä puhtaan alta. Ja vaikka se ei näkyisi, niin se on olemassa.

Psalmi 119 ei ole tähän asti minulle auennut. Tänään se on suloinen sielulleni, kun Pyhä Henki muistutti minulle sen sanomasta:

24. Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25. Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26. Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27. Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28. Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
29. Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
30. Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
31. Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
32. Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
33. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.

75. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
76. Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.

132. Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
133. Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.

154. Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.

Olisin voinut kopioida vaikka koko psalmin, sillä kokonaisuudessaan se puhuu minulle hyvin voimakkaasti.

Rakastan Jeesusta, sillä uskoni häneen vahvistuu näissä ahdingoissa. Minulla ei ole "kivaa", mutta ilman Jumalan apua olisin hukassa näinä päivinä. Jeesuksen tähden Jumala auttaa minua, rakastaa minua ja on minun Puolustajani Pyhässä Hengessä.

Minä vetoan ahdingossani Jumalan Sanaan, joka on lihaksi tullut Jeesus. Vaikka kaikki ihmiset kääntyisivät minua vastaan, Jumala on minun apuni ja tukeni. Eivätkä nämä ole mitään kliseitä tai kauniita puheita, vaan täyttä totta.

Paavalin sana nousi aamurukoushetkessäni Raamatusta puhuttelemaan minua:
"Tämän vuoksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden. Kun näet olen heikko, silloin olen väkevä." 2 Kor 12:10.

Itsessäni voin horjua ja hoippua, mutta Pyhä Henki minussa on uskollinen Jumalan sanalle. Vihollinen ei voi kestää hänen edessään, vaikka yrittää minut kaataakin. Herra sanoo minulle: "Minä se olen" ja tunnen itsessäni, että hän on "saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätensä minun päälleni". Ps 139

Katselin ikkunasta pihalle, kun olin puhelimessa ystäväni kanssa. Pensasaidan oksat muodostivat kuin ylistävät kädet, jotka oli kohotettu Jumalan puoleen. Luontokin ylistää Luojaansa, ja niin teen minäkin.

Pyydän Jumalalta, että "tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni. Jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut ikuisuuden tielle." Ps 139.

Arin luona kuuntelimme Isyyspäiväkirjaa, rukoilimme ja minä sain kudotuksi sukat loppuun. Aloitin kutomaan uutta pantaa, sillä aiemmasta tuli vyö kapoisalle uumalleni(hah). En osannut arvioida, miten sopusuhtainen kalloni on, joten tein siitä turhan avaran. Mutta jos tästä kehittyy seuraava hittini, niin enköhän osaa jossain vaiheessa tehdä sellaisen, joka pysyy korvien päällä.

Nyt taitaa olla rooibos-teen ja Pieni talo preerialla -filmin aika. Siunausta viikonloppuun, arvoisa lukijani!