13.01.2010 - Hyvä oli minulle, kun minua nöyryytettiin

Sää ihan hyvä, mikäli olen tajunnut tänään mitään

Valvoin kolmeen ja vatkasin asioita. Kävin juomassa lämmintä maitoa, innostuinpa ristikon täyttämisestäkin pitkästä aikaa.

Aamulla kirjoitin kortin äidilleni valmiiksi, sillä hänellä on syntymäpäivä sunnuntaina. Laitoin sen postiin varalta jo tänään.

Aioin mennä autolla kaupungille asioille ennen työhön menoani. Unohdin laittaa auton lämpiämään, joten lähdinkin kävellen. Menin sairaalan kautta, että näen, mikä Arin tilanne on.

Hyvä, kun taas menin. Ari makasi selällään vuoteessaan, suu täynnä vaahtoa ja limaa, sitä oli valunut kaulaankin. Imulaite kouraan, ja käänsin Arin kyljelleen. Vettä olisin laittanut tippumaan hänelle, mutta letku oli viallinen, ja vettä roiskui Arin sänkyynkin.

Pyysin Aria rukoilemaan päiväni haasteiden puolesta. Arin silmät kirkastuivat, hän otti innostuneena pyyntöni vastaan. Pyysin hoitajaa huolehtimaan Arin vedestä, kun viuhdoin jo menemään kiireissäni. Olisivat he sen muutenkin tehneet, aikanaan. Turhaan minä hössötän. Olen pettynyt itseeni, en pidä itsestäni. En tosin tiedä, millainen olisin erilaisena. Yhtä typerä, mutta toisella lailla.

Päivä oli henkisesti hyvin raskas, vaikka varsinaisesti mitään pahaa tai ikävää ei tapahtunutkaan. Jos olisi jokin mittari, jolla pettymysten maljaa mitattaisiin, niin se olisi tänään kohdallani heilunut. Kyyneliä kertyi maljaan ruhtinaallisesti. Se on hyvä, itku puhdistaa.

Tänään kuulin uutisia laidasta laitaan. Siis äärimmäisen hyviä uutisia, mutta myös masentavia. Minusta tuntuu, että tunnemittarini on kyvytön mittaamaan enää mitään. Tulkoon mitä tulee, mikään ei tunnu miltään. Olen varustautunut kaikenlaisiin viesteihin, kuin paraskin Job. Sentään pystyn itkemään.

Mieleeni on noussut tämän päivän mittaan monta kertaa eräs sana Raamatusta. Sen lausui muistaakseni yksi Daavidin pojista. "Herrasta oli sen meno hänelle." Ikään kuin Jumala olisi tänään sanonut minulle nuo sanat. "Herralta on tämä kaikki tullut sinulle." Ja "Minulle oli hyvä, että minua nöyryytettiin. Niin minä opin sinun käskysi." Ps 119:71

Viime yönä mieleeni tuli joitakin asioita, ja tämän päivän pyörityksissä ne vahvistuivat. Joskus muutokset tulevat kipeiden kokemusten kautta. Tulen ajetuksi ikään kuin nurkkaan, ja silloin silmäni avautuvat näkemään mahdollisuuden, jota en olisi ajatellut helppona päivänä. Herrasta ovat myös nämä vaikeat päivät. Muutosten tuulet puhaltavat, ne tuovat tullessaan uusia asioita.

Minulla on syvä rauha sydämessäni. Tiedän, että elämäni on tarkasti Jumalan johdatuksessa. Sekin, että tunnen itseni typerykseksi ja minua masentaa oma kurjuuteni, on Herran tiedossa. Tällaisena vihoviimeisenä kuvatuksena olen Jumalalle rakas. Tarvitsen Jeesusta, sillä itse olen kyvytön selviytymään elämäni kaaoksista.

Töiden jälkeen hain lainaa itselleni Tempur-tyynyn. Kokeilen sitä viikon, ja jos se tuntuu hyvältä, hankin itselleni sellaisen. Hain myös Marimekosta korjatun laukkuni. Olen tosi iloinen, kun sain sen korjattuna takaisin, sillä pidän siitä todella kovasti. Sain sen rakkailta ystäviltäni lahjaksi.

Lähdin syömisen jälkeen autolla Arin luo. Voimani eivät muka riittäneet enää kävelemiseen. Kuuntelimme Arin kanssa Kari Honkasen kirjaa Isyyspäiväkirja, jota hän suositteli. Se vaikutti tosi hyvältä. Itkun kanssa kuuntelimme. Minä kudoin sukkaa, ja välillä heilutin imulaitetta, kun Ari yski. Arille on aloitettu antibiootti tänään. Kyllä hän pärjää.

Ari on minulle kovin tärkeä. On ihmeellistä, että joku rakastaa minua, vaikka tietää, millainen olen. Minäkin rakastan Aria, sillä en tunne ketään toista hänen laistaan. Rankkoina hetkinä rakkaus testataan.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani. "Hän, joka meitä kutsuu, on uskollinen."