11.01.2010 - Hyvän päivän ilta

Pakkasta alle kymmenen astetta.

Kävin aamulla hierojalla, fysioterapiassa. Sain lähetteen jo muinoin, mutta nyt oli pakko ryhtyä toimeen, kun ei kipu hellitä. Pitkällinen laukkaaminen jossain paikassa, ja vielä menemisen muistaminen hidastivat menoani. Mutta hyvää se teki. Ensi viikolla uudestaan.

Hieronnan jälkeen minua olisi itkettänyt, mutta enpä, tyttö, itkenyt. Samoilin kaupungilla, että näkisin jonkun, jonka kanssa menisin kahville, mutta en nähnyt ketään. Tai näin moniakin, mutta en sopivan tuttua kahvikaveria.

Kävin kirjastossa, ja sitten hiipparoinkin jo työpaikalle. Karjalanpiirakka oli ehtinyt jäähtyä taskussani. Se oli lämmin, kun laitoin sen sinne. Emme jaksaneet Teron kanssa syödä kyseistä leipomusta aamulla, joten otin mukaani. Hyvää se oli kylmänäkin, kun ryystin kahvia sen seuraksi ennen työn alkamista.

Sää oli suloinen jälleen, kirkas, lauha ja tuuleton. Koulun pihalla on ennätysmäärä lumikasoja, joten lapsilla on tekemistä tuntikausia, jos vain vaatteet eivät kastu.

Tänään pidin kakkosten pyhäkoulun, jossa oli 9 tyttöä tänään. Makasimme ringissä patjoilla, rukoilimme ja juttelimme. Kerroin ja näytin kuvia Lasten Raamatusta, Uuden Testamentin puolelta. Se oli lepoa koko pyhäkoulu. Nuo lapset ovat todella mukavia, rakastettavia ja ihania. En löydä sanaa kuvaamaan, miten paljon pidän heistä.

Muutaman lapsen kanssa teimme välipalan jälkeen 250 palan palapelin, meiltä meni siinä 40 minuuttia. Rakastan palapelejä! En tietenkään RUMIA palapelejä, mutta yleensähän ne ovat tietysti kauniita, maisemia tai muuta. Kyseinen oli Nalle Puh -aiheinen, eli tilanteeseen sopiva.

Kävelin kotiin, söin pikaisesti ja pinkaisin Arin luo. Katsoimme Eliina Heinosen opetuksen teeveestä. Rukoilimme, juttelin kuulumiset ja Tapani Suonto opetti sitoutumisesta ohjelmassaan. Opetus oli erinomainen. Nauroimme Arin kanssa aina samassa kohdassa. Pidämme molemmat kyseisten henkilöiden tyylistä opettaa ja puhua.

Suonto puhui mm. seuraavaa:
- ei voi sitoutua seurakuntaan, ellei ole sitoutunut Kristukseen
- ei voi sitoutua Kristukseen, ellei ymmärrä, että Kristus on sitoutunut minuun
- seurakunta on Kristuksen, se on hänelle rakas, vaikka se on vajavainen

Suonto kertoi tarinan. Mies otti koiransa veneeseen aikomuksenaan hukuttaa sen. Koiralla oli painot jaloissa. Kuitenkin koiran pää nousi pintaan, siltä olivat painot pudonneet pohjaan. Mies huitaisi koiraa airolla, tarkoituksena tietysti hukuttaa se. Mutta koira nousi jälleen pintaan ja ui venettä kohti.

Silloin mies nousi seisomaan, huitaisi täysillä koiraa airolla. Hän löi ohi, putosi itse veteen ja meinasi hukkua. Mies ei osannut uida kunnolla.

Yhtäkkiä mies tunsi, että joku tarttui häntä kaulukseen ja alkoi raahata rantaa kohti. Lopulta mies oli rannalla. Koira oli pelastanut hänet. Mies piti veristä koiraa sylissään ja itki. Hän päätti, että koira saa elää, niin kauan kuin sillä elinpäiviä riittää.

Minusta tuo on kaunis kertomus. Siinä on pieni aavistus tai kajo siitä, miten paljon Kristus rakastaa jokaista ihmistä. Hän on sitoutunut pelastamaan ihmisen, vaikka me emme halua pelastua, päin vastoin vastustamme luonnostamme Jumalaa ja hänen sanaansa.

Roomalaiskirjeen 17. luvussa sanotaan:
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Arille on erityisen tärkeää, että menen hänen luokseen. Kysyin tänään, haittaako, vaikka en tulekaan huomenna. Hän nyökkäsi vedet silmissä: hän haluaa että menen. Ja minä menen. Olen sitoutunut olemaan Arin rinnalla, siellä, missä hän on. "Minne sinä menet, sinne minäkin menen."

Ei Ari aina välitä, vaikka en tulekaan. Mutta silloin, kun hän haluaa, minä tahdon mennä. Kyllähän kuka tahansa meistä tarvitsee toisinaan läheisen läsnäoloa enemmän, toisinaan pärjää itsekseenkin. Kunpa osaisin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja Arin luona silloin, kun hän kaipaa minua eniten.

Siunausta, arvoisa lukijani tänä yönä! Rukoukseni on, että kaikki ne/me, jotka saamme huonosti unen, voisimme tulevana yönä saada nukutuksi hyvin ja riittävästi. Jumala siinä meitä auttakoon!