25.12.2009 - Joulupäivä

12 astetta pakkasta, paljon lunta.

Joulun aika on mennyt hyvin tähän asti. Nyt vaan iski järkyttävä väsymys. Nuoret pelaavat lautapeliä, mutta minä en jaksanut. Raahauduin kuitenkin kannettavan tietokoneen eteen, kun sellainen mahdollisuus avautui. Jyrkin piti kiinnittää tämä omaan koneeseeni, että pääsin tutuille näppäimille kirjoittamaan. Olen minä aika torvelo outojen vehkeiden kanssa.

Ari oli loistokunnossa, jos se on mahdollista hänen tilanteessaan. Tarkoitan, ettei hän ollut erityisen limainen toissapäivänä eikä tänäänkään, kun oli kotona. Saattelin hänet juuri sairaalaan takaisin. Peittelin vuoteeseen ja jätin seiskatelevision auki. En jaksanut jäädä odottamaan veden tippumista, että olisin voinut laittaa ruuan tippumaan sen jälkeen. Oli lähdettävä, ennen kuin knääkähdin väsymyksestä.

Eilinen aattopäivä oli kaikin puolin mukava. Pelasimme viiteen pekkaan erästä peliä kuusi tuntia! Se oli hauskaa, sillä en hävinnyt joka kerta, vaan joskus jopa voitin. Pelin nimi oli Taidolla tai tuurilla. Ilmeistä oli, että käytin jälkimmäistä enemmän kuin edellistä.

Aattona eli siis eilen päivällä kävelimme sairaalaan Arin luo. Tein tärkeän havainnon. En enää sure juurikaan sitä, että Arin pitää olla sairaalassa, että emme voi olla kotona yhdessä joulua viettämässä. Olen tottunut tilanteeseen, eikä siihen ole mennyt edes 20 vuotta! Olen ilmeisesti kehityskelpoinen ja muutoksiin luovasti suhtautuva.

Teron kuumeilun syy selvisi. Hän kävi lukuisissa tutkimuksissa. Lopulta lääkäri soitti, että nielurisoissa on streptokokkibakteeri. Poika sai lääkekuurin ja nauttii sitä mahan sotiessa vastaan.

Luin illalla puoli kolmeen, kun en malttanut mennä nukkumaan, ja nyt alkaa väsymys tuntua. Olkapääni ei ole kunnossa, ja lisäksi on muita sairaudensuruja, jotka kuluttavat. Mutta päivä ja hetki kerrallaan menemme eteenpäin Jumalan avulla.

Päivä on alkanut pidentyä, kesää kohti kuljemme. Uimassa en ole ehtinyt enkä jaksanut käydä moneen päivään. Käyn sitten, kun tilaisuus tulee. Nyt sen sijaan sytyttelen tuikkuja ja kynttilöitä, ja yritän levätä.

Joulukirkkoon en jaksanut, hartaustilaisuuksissa emme ole käyneet. Sen sijaan olemme rukoilleet yhdessä perheen kanssa joka päivä pariin kertaan. Nivalassa kävin maanantai-iltana konsertissa kirkossa, ja samalla haudoilla, ja se oli riittävästi tälle joululle. Käyn mieluummin tavallisina aikoina kirkossa kuin silloin, kun kirkot täyttyvät harvinaisista vieraista. Toisaalta käyn kyllä mielelläni kirkossa milloin vain, mutta nyt en ole jaksanut enkä malttanut lähteä, kun lasten perheitä on käymässä.

En osaa enkä jaksa kirjoittaa mitään sykähdyttävää tai henkeä salpaavaa. Kun Jeesus syntyi, tapahtui niin suuria asioita, että niissä riittää pohtimista joka joulun aikana ja niiden välissäkin. On suloista, että Jeesus tuli ja antoi meille elämän. Hän eli ihmisenä ja sen tähden tuntee, millainen on ihmisen osa. Hän on ollut kaikessa kiusattu ja voi meitä kiusattuja auttaa.

Hyvää Joulupäivän jatkoa, Jeesus kanssasi, arvoisa lukijani.