11.12.2009 - Väsynyt, väsyneempi...

Pakkanen kiristyy vähitellen.

Tänään olen VÄSYNYT. Liekö jokin puutostila, vai mikä, mutta kala maistuu minulle tätä nykyä. Nakkelin silakoita puolisen kiloa haaviini töiden jälkeen. Paistettuna sentään. Nam.

Työpäivä oli antoisa, mukava. Sitä ennen olin kollageenihierojalla tunnin venytettävänä. Olkavarsi ja kainalon seutu saivat sellaista höykkyytystä, että pääni on ollut vetelä koko päivän.

Matkalla ompeluseuroihin poikkesimme Rouvan Kyydinantajan kanssa kauppaan. Minä roikotin kahden kilon lohta kalatiskin edessä: "Missä tämä punnitaan?" Myyjäparka sai selostaa monin eri tyylilajein, että kala on jo punnittu, ja hinta on käteni alla kalapussissa. Yläkerran jakelulaitokseni oli erityisen hitaalla sortilla.

Ei Rouva Kyydinantaja sen huonommaksi jäänyt. Hän huomasi auton luona, että taskussa on maksamaton liimapuikko, jonka hän tökkäsi taskuun muuta tavaraa haaliessaan. Ei muuta kuin uudestaan kauppaan maksamaan. Minä jäin eksymisen varalta valmiiksi autoon.

Ompeluseuroissa meillä oli antoisaa. Kahviteltiin, kudottiin, Leena kertoi Jumalan hanskat -kirjasta, minä luin muutaman joulutarinan. Yhteistoimin askartelimme enkelin ja lopuksi rukoilimme.

Teron lääkärireissu ei tuottanut vastauksia lämpöilyyn, mutta lähetteitä hän sai röntgeniin ja lisäverikokeisiin.

Nyt olen kotona, lohi suolattuna kylmässä. Mma Ramotsewa -kirja on meneillään, teen rooibosta vielä ja hyppään sänkyyn lukemaan. Tai nukkumaan. Teron kanssa vielä rukoilemme.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani, Huomenna on uudet voimat, tänään ne ovat jo lopussa.