04.12.2009 - Rauhaa ja iloa hiljaisuudessa

Pakkasta aamulla ja kylmä tuuli, iltapäivällä vähän lauhempaa

Laiska sai taas palkkansa. Juttuni hävisi kuin tuhka tuuleen. Sinnikkäästi kirjoitan uudestaan.

Kirjoitukseni ei ole ainoa, joka hävisi tänään. Autokatoksen mattokin katosi kuin virran viemänä. Kävin kurkistamassa talon nurkan taaksekin, jos rosvo vaikka ilkeyksissään olisi viskannut sen saniaispuskaan, mutta ei. Mystistä.

Mutta jälleen jäljet johtivat sylttytehtaalle. Satuin huomata pitkän, paksun langan tulevan auton alta ja johtavan maantielle asti. Seuraavaksi näin mattovanhukseni naapurin aidalla tien takana. Joku autoilija oli sen siihen nostanut varmaankin. Nolotti.

Sitäkin enemmän minua nauratti, niin etten meinannut pystyä autoa ohjaamaan. Tero tuli kyydissä kouluun, ja minä menin avantoon. Sitä voi sanoa viimeinkin avannoksi, sillä pakkanen on jäädyttänyt meren. Tulipa hengiteltyä syvään ja hartaasti, kun räpistelin laiturin portailta toisille.

Olin ollut kaupassa jo aikaisin aamulla. Auto liikkui lähtiessäni kumman kankeasti. Käsijarru taas jumittaa, kun on pakkanen, arvelin. Mietin, onko vekottimella edes turvallista ajaa, kun se liikkui niin raskaasti. Niin varmaan, kun matto liehui perässä, tai tarkemmin sanottuna jossain pyörien välissä. Ilmankos oli möykkyistä ajoa ensimmäiset metrit.

Aiemmin olen sentään ajellut vain lämmitysjohdot autonpohjassa kolisten. Nyt tulevat matotkin mukaan. Onneksi ei vahinkoa kuitenkaan sattunut. Johdot ovat pysyneet seinällä sen jälkeen, kun keksin nostaa pyyhkijän ylös lämmityksen ajaksi. Autoon istuessani viimeistään huomaan, että jotain tarvitsee tehdä, ennen kuin lähden ajelemaan. Ehkäpä pitäisi kurkistaa myös auton alle.

Klopsuttelin sauvoilla töihin, luin pyhäkoulussa Marian pikku aasi -kirjaa. Työkaveri täytti 30 vuotta, ja lauloimme lasten kanssa hänelle, lahjoimme, kukitimme ja kortitimme hänet. Lasten kanssa ulkoilimme tietysti ja pelasimme palapelejä. Niistä pidän tosi paljon, siis sekä lapsista että palapeleistä.

Soitin sairaalaan, ja lähetin Arille terveisiä. Pidän koti-illan. Tero on POP-illassa Seinäjoella, ja palaa huomenissa. Kuuntelen www.jouluradio.fi -ohjelmaa netistä kirjoittaessani ja lukiessani. Senkö takia nettiyhteys katkesi ja juttuni haihtui ilmaan?

Jyrkin perhe muuttaa tänä viikonloppuna. Sehän tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa tekee mieleni lähteä Helsinkiin, tai siis Espooseen, kyläilemään. Jouluksi nuoret tulevat kuitenkin kaikki Vaasaan. Tänään esittelin perhekuvaani töissä. Kukaan ei tainnut osata sanoa, ketkä kuvassa ovat meidän poikia tai tyttöjä. Ovat niin samannäköisiä kuulemma kaikki.

Kävin puhdistamassa silmälasini, sillä näköni alkoi oudosti samentua. Raamattu kehottaa myös huolehtimaan näöstämme ja hankkimaan silmävoidetta. Rikastumaankin pääsemme hankkimalla tulessa puhdistettua kultaa. Valkoiset vaatteet saamme hankituksi ilman omia kustannuksia. Kaikki on valmistettu meille lahjaksi.

Lapsena pukki toi lahjoja, vaikka en itse ollut voinut hankkia mitään. Se ei estänyt minua ottamasta lahjoja ilolla vastaan. Jumalan lahja on Jeesus Kristus koko maailmalle. Hänet saamme lahjaksi myös ilman omia kustannuksia. Hinta on jo maksettu. Olisi hullua olla ottamatta maailman parasta lahjaa vastaan, iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä. Lisäbonuksena saamme Jumalan rauhan.

Tätä rauhaa sinulle toivotan, arvoisa lukijani!