21.11.2009 - Minustako mummo tai muu sellainen?

Aurinko näytti naamaansa pitkästä aikaa. Hieno päivä!

Sain luvan julkistaa Suuren Perheuutisen kotisivullani: minusta tulee isovanhempi, mummo tai mikä tittelini sitten tuleekaan olemaan suhteessa lapsenlapseeni.

Jyrki ja Maarit odottavat perheenlisäystä kesän alussa. Lapsi on ensimmäinen molempien perheissä, joten ilomme on suuri myös sen takia. Olen jo maistellut asiaa joitakin viikkoja, ja ilo on se sana, mikä parhaiten kuvaa tuntojani.

Kuin pitkän talven jälkeen saisimme hyvän uutisen. Samoin odotamme joulua, jonka tulisi saada aikaan suuri ilo sydämessämme, sillä Jeesus syntyi pimeytemme keskelle, vapauttamaan meidät synneistämme. Näinä päivinä on siis monta valon aihetta.

Perhettämme on kohdannut moni vastoinkäyminen viime vuosina. Sen takia on vaikea uskoa, että jotain myönteistä voisi tapahtua. Ihminen on varmaan sellainen. Jos monta kertaa saa tällin päähänsä, alitajuisesti odottaa, mistä seuraava isku tulee.

Vastaavasti olemme saaneet lukuisia rukousvastauksia, suuria ilon- ja kiitoksen aiheita. Pyrin olemaan myönteinen, olen kiitollinen Jumalalle kaikesta hyvästä. Mutta en voi kiistää, että iskuja on sadellut tiuhaan tahtiin, siltä on tuntunut. On pitkiä odotuksen aikoja, ja Arin suhteen elämämme on jatkuvasti kuluttavaa.

On varmasti väärin ja synti ajatella niin. Valitettavasti ajattelen tuon suuntaisesti, vaikka en antaisi toisaalta pois mitään kokemaamme. Varaudun, että olen sairaana viikon päästä, tai Ari ainakin. Siten isku ei ole niin kova, kun "olen sen jo tiennyt", enkä oikeastaan muka odotakaan mitään hyvää.

Mutta se, että uusi elämä on saanut alkunsa, on ihme, Jumalan lahja. Jokainen lapsi on Jumalan suunnittelema. Hän tahtoo, että lapsi, joka on saanut alkunsa, saa mahdollisuuden elää. Jeesukselle ei tahtonut löytyä paikkaa, mutta Jumala piti hänestä huolen. Hän pitää huolen myös tästä sukuumme syntyvästä pienokaisesta, kuten tulevista polvista. Olemme riemuissamme koko suku tästä lapsesta.

Ompeluseurat oli eilen, ilta oli mukava Leenan luona. Meitä oli neljä naista. Joulukuulla kokoonnumme jälleen. Keräsimme kolehdin käsitöiden lomassa Siperian rovastikunnalle joululahjoiksi lapsiperheisiin.

Päivällä olin lauantaipyhäkoulun palaverissa. Itselläni on vielä yksi vuoro joulukuulla. Enemmänkin saisi olla vetäjiä, mutta olemme innostuneita ja uskomme asiaamme. Yksikin lapsi on tärkeä, ja meillä on toistakymmentä pikku pyhäkoululaista.

Tero sahasi puut kuormasta, minä kannoin osan niistä kellariin. Kenties viimeiset sahaukset tässä talossa. Nyt pitäisi olla puita talveksi.

Arin luo en jaksanut lähteä, mutta varasin kyydin hänelle kotiin huomiseksi. Toivottavasti saan levätyksi tämän illan, niin että jaksan huomenna ottaa hänet vastaan iloisella mielellä. Olen aika väsynyt, Teron kanssa taitoimme peistä kuin parhaatkin kiljuhanhet. Sitä tapahtuu harvoin. Olemme perin erilaisia. Huokaus. Toinen on tutkija, toinen ei. Lukija voi arvuutella, kumpi on kumpi, kumpi kampi.

Pyykkikone laulaa, astianpesukone aloittaa pian. Saunan pesässä on tulet, samoin takassa. Sytytin lyhdyt portin pieleen molemmille oville. Ensi viikolla voisi jo laittaa ulos valoja, kun adventti on huomisen tuomiosunnuntain jälkeen.

Odotan, jos tytär miehineen ehtisi poiketa meillä. He ovat hautajaisreissulla ja yöpyvät Tatun lapsuudenkodissa.

Huomisen teksti pysäyttää meitä kyselemällä, Matt 25. luvussa:

31.Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Käymme valoa kohti, hyvä lukijani! Jumalan siunausta sinulle!