20.11.2009 - Pimeän päivän aamuna

Sää ajankohdan mukainen: sateinen ja synkeä.

Puhuin pötyä eilisessä tekstissäni, väsynyt muka. Aamulla ainakin olin niin paljon pirteä, että pesin saunan ja pesuhuoneen. En ollut aikonut sitä, mutta tein sen kuin salaa itseltäni.

Menin laittamaan saunaan tulet kiukaan alle, että on mukavampi käydä suihkussa. Suunnittelin, että delegoin saunan pesun Terolle. Päätin jopa uhrautua siivoamaan itse vessat. Niitähän meillä on kummallekin omat. Jos ei yksi pytty riitä/istuja, niin pesuhuoneessa on kolmas. Se on sellainen vanha, kylmä istuttava. Sopii aloittaa aamu sillä pytyllä, niin johan herää!

Kuten sanottu, siivosin pesutilat, ja siinäkö ne voimat sitten hurahtivat? En usko sitä, vaan tämä kaamosaika väsyttää. Työtoverit, joista suurin osa on lasteni ikäisiä, raahaavat myös jalkojaan pelkästä uupumuksesta.

Illalla vääntäydyin nukkumaan ajoissa, sillä päänsärky pakotti. Aamulla kävelin kosteassa säässä kilometrin matkan kolesteroliverikokeisiin. Siellä ei ollut mitään jonoja, mikä oli outoa. Yleensä olen pujotellut mahallani ihmisten jalkojen ja kävelykeppien välistä, että olen päässyt vastaanottoluukulle. Tai ainakin melkein.

Tein pikasiivouksen talon keskiosassa sillä aikaa, kun tietokone avasi ruutunsa. Pyyhin lattiat, imuroin matot (olohuone, oma perähuoneeni). Terolle jäi keittiö ja eteinen. Toivon hänen kunniallisesti hoitavan osuutensa, muistaen reikää auton takalampun lasissa. Minkä hän opikseen ottakoon ja ottaa. Oppirahat on maksettava, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Itse möhläsin heti ajokortin saatuani(myös). Peruutin kotipihalla veljeni autolla isän autoon. Ei haittaa: molemmat autothan ovat olleet romuttamolla muutenkin, jo vuosikymmeniä.

Isä oli töissä lähistöllä, ja hän huusi kuin messinkikello, kun ilmoitin urotyöstäni. Itse puolestani vaikenin eilen viisaasti. Tosin messinkisen kellon kilahduksia on meiltä kuulunut ansiokkaasti vuosien kuluessa, isäni opit eivät ole menneet kuuroille korville.

Tunnustan kuitenkin, että ajattelin illalla kuin entinen emäntä: siinä toinenkin tomppeli! "Ihmisen ajatukset olivat kaiken aikaa pahoja", Jumalan Sana toteaa. Taas tuli todistetuksi Raamatun tietämys ihmisen sisikunnasta. Tässä tapauksessa minusta.

Tänä iltana menen OMPELUSEUROIHIN Leenan luo Honkakadulle. Pidän virityspuheen lempikirjastani Sininen linna. Sitä suosittelen kaikille kilteille ihmisille luettavaksi. Itse innostun olemaan rohkea, kun luen sitä. "Noin minäkin vaan sanon ääneen kaiken, mitä pitääkin". Kieltämättä niin teenkin. Huokaus. Mutta minulta on ottanut vuosia oppia sanomaan asiat kutakuinkin rakkaudella ja lempein sanakääntein. Vieläkin tulee jyräyssanoja, vaikka en edes tarkoittaisi.

Illalla päätämme, miten alamme toteuttaa Ompeluseurojamme, minkä idean otamme. Nyyttärit kuitenkin pidämme, niin on parasta. Tervetuloa vaan innokkaat käsityöläiset mukaan, osoitteen saa minulta! Leenan tupaan mahtuu!

Pyhäkoulussa kuuntelemme tänään kasettia Joosefista sekä Enkelikuoron laulamia raamattulauluja. Kasetti on ajoilta, jolloin Terhi oli viiden eli siitä on kauan.

Hyvää ja siunattua päivää, sinulle, arvoisa lukijani!