17.11.2009 - Pieni kohtaaminen sekä kirpparilöytö!

Pimeä, sateinen päivä.

Eilen se taas tapahtui. Poltin vesipannun pohjaan. Korjailin teksejäni koneella, ja käry alkoi käydä. Kirjoittaessani unohdan kaiken muun, ja se on hyvä. Mutta mitään oheishommaa minulla ei saisi silloin olla.

Nytkin on sämpylätaikina kipuamassa kiposta ulos ja ruoka odottaa. Ilmeisesti en ole "tasainen luonne". Olen joko saamaton nyysääjä, tai sitten teen kymmentä hommaa yhtä aikaa.

Teeleivät ovat helppoja ja maukkaita. Kävin tekemässä sellaisia, uuni päälle, ja sämpylät nousemaan. Komentelen Teroa tässä samalla paistohommiin. Keitin porkkana- ja lanttukuutioita. Ne ovat herkkuani, mitä vihannespuoleen tulee. Keitän kipollisen ja pistelen poskeeni sitä mukaa. Mikä parasta: näin syksyllä porkkanoita saa naurettavan halvalla. Tuoreena en voi syödä vihanneksia, mutta keitettynä kyllä.

Eilen olin Arin luona. Hänen tilansa on samanlainen, ei suuria heittoja sinne eikä tänne. Vähän epäluuloisena odotan, mikä hänen kuntonsa on sen jälkeen, kun hän saa kausirokotteen. Aika rohiseva hän oli eilen. Katsoimme One Way Mission -ohjelman, jota Ari jäi katsomaan tai paremminkin kuuntelemaan vielä, kun lähdin.

Illalla korjailin kirjoituksiani. Sijoitan runojani juttujen väliin keskelle sivua. Sitten tallennan koko höskän. Kun katson, mitä tuli tehdyksi, niin eikö vaan runot ole pitkin näyttöruudun reunoja keskiosan sijasta! Se on kiusallista, turhauttavaa ynnä ärsyttävää. Siinä ovat henkselit lujilla, etten sanoisi.

Tarvitsen selvästi apua kirjani suhteen, ja saankin sitä. Minulta kysytään vain hiukan KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja ODOTTAMISTA. En ole tainnut oppia kumpaakaan lajia yhtään tähän mennessä. Mutta taivaassa varmaan olen sekä kärsivällinen että pitkäpinnainen, paitsi, ettei siellä ole enää koettemuksia, kiusoja eikä odottamista. "Kaikki on valmiina, tulkaa häihin", Jeesus sanoo. Sinne sitten vaan saamme mennä valmiiseen pöytään, eikä mitään tarvitse odotella.

Kävelin kaupungille aamulla. Risteyksessä minulla oli punaiset valot, autoilijalla vihreät. Jostain syystä odottava auto ei lähtenyt liikkeelle. Näytin merkkiä, että alahan kaasuttaa. Mies nyökytteli minulle, ja sai viimein kaaransa liikkeelle.

Siinä tilanteessa tuli mukava olo: kohtasimme toisemme ystävällisesti. Minä kerroin hänelle jotain ja hän ymmärsi ja vastasi. Ei mitään erityistä, ei suuria eleitä eikä sanoja ollenkaan. Kuitenkin tuli hyvä mieli.

Työpäivä oli vähälapsinen. Osa sairastuneista lienee tavallisessa syysflunssassa. Kukaan ei kai tiedä, mikä on sikainfluenssan osuus asiassa. Mutta kovasti koululla sairastetaan. Tänään meillä oli pelipäivä, ja tein palapelejä sydämeni halusta iltapäivän. Lapsetkin onneksi osallistuivat puuhaan.

Töiden jälkeen kopsuttelin sauvojeni kanssa tihkusateessa eräälle kirpputorille. Minulla oli näes vielä yksi kaapin hankinta mielessäni. Sitä paitsi haluan eroon eräästä sängystä sekä vanhasta lipastosta.

Kiertelin ja kaartelin erään lipaston ympärillä. Se oli samantyyppinen, mikä minulla jo onkin. Eräänlainen klaffilipasto. Pyysin ja sain siitä alennusta, maksoin, ja huomenna soitan puljuun kuljetusmiehille. Sovin, koska tuovat omaisuuteni ja hakevat muuta tilalle. Näin sitä vaan kauppoja tehdään!

Luin juuri parhaasta kaupasta, minkä me jokainen voimme tehdä. Siinä annetaan synnit Jeesukselle, ja otetaan vastaan hänen puhtautensa ja pyhyytensä. Sitä sanotaan AUTUAAKSI VAIHTOKAUPAKSI. Kauppa se on, joka kannattaa, ja tämä vaihto Jeesuksen kanssa on sitä parhaimmillaan. Voitamme siinä kaupassa puhtaan omantunnon ja iankaikkisen elämän!

Tänään kävin jälleen olkapäätäni ihmettelemässä jumpparin kanssa, ja ensi kuussa tapaamme jälleen. Meressä kävin molskimassa sen jälkeen. Yritän edesauttaa terveenä pysymistäni. Kirjastossa kävin nuuskimassa löytöjä, enkä tälläkään kertaa tyhjän repun kanssa lähtenyt pois.

Tero sytyttää takkatulet, minä kynttilän. Sämpylät joutuivat kuvaan, joten alhaalla, ole hyvä! Sairaalaan en tänään mene, mutta huomenissa jälleen.

Hyvää illanjatkoa, arvoisa lukijani!