Kategoriat: Ajankohtaista
Tihkusadetta, välillä poutaa
Eilen päätäni vielä jomotteli väsymyksestä. Koska oikean puolen hampaani vihottelevat, olen syönyt vasemman posken hampailla. Sieltä tipahti paikka irti! Hammaslääkäriin on siis saatava aika lähipäivinä. Onneksi ei ole särkyä. Vielä.
Arin kanssa katsoimme kristilliseltä kanavalta Psalmista 23 tehdyn ohjelman. Se kesti pari tuntia, ja oli hyvin rohkaiseva ja uskoa vahvistava. Lähetin siitä viestejä tutuille, koska toivoin muidenkin katsovan, omaksi rohkaisukseen.
Viestiin laitoin, että "täällä sairaalassa katsomme". Lehdessä kai mainostettiin ohjelmaa jonain syöpäohjelmana, sillä ohjelman tekijä oli sairastanut vakavan syövän, ja kertoi, kuinka Psalmi on auennut hänelle tämän myötä.
Muutama ihminen soitti tai laittoi viestiä, epäilenkö hänellä olevan syövän tai mahtaako itselläni olla. Jotkut viesteilivät, miksi olen sairaalassa.
Tunsin itseni väsyneeksi ja turhautuneeksi. Eihän minulla mitään syöpää, eikä se ollut ohjelman pointti, vaan Psalmin 23 lohdutus. Enkä minä ollut sairaalassa itseni takia, vaan koska Ari asuu siellä 7. vuotta. Joskus kuvittelen, että ihmiset lukevat ajatuksiani, mutta eiväthän he sitä tee. Olen epätarkka ja huolimaton viesteissäni. Onko parempi mennä nurkkaan kyykkyyn?
Kirkolla sain näyn, jonka kanssa taistelin, kertoako se seurakunnalle vai ei. Ajattelin, että jos itse olisin tilanteessa, jota näky koski, toivoisin kuulevani, että valo on olemassa, tie ei ole ummessa. Kerroin sen siis, ja tunsin itseni typerykseksi. Puhuja tosin nyökkäili, ja hän opetti samoista asioista.
Vihollinen syytti, syyllisti ja masensi siitä, mitä sanoin. En halua jäädä sen syytösten alle, vaan Jeesuksen nimessä sanoudun irti paholaisen valheista. Koin myös, että varmaan loukkasin vieruskaveriani, kun puhuin hänelle jotain. Luultavasti en tehnyt niin, mutta kaikkien valheiden isä, joksi paholaista myös kutsutaan, syyttää alati kaikesta mahdollisesta.
Raamattu sanoo Paavalin 1. kirjeessä Pietarille:
"8. Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen."
Jos annan tunteiden vallita ja hallita, elämästäni ei tule mitään. En voi olla sanomatta sitä, mitä sydämessäni on. Jos vaikenen, vihollinen syyttää, jos puhun, sama juttu. Mikä siis neuvoksi?
"Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen." (1. Piet 4)
Sain juuri viestin eräältä ihmiseltä kirkosta. Hän sanoi, että kertomani näky ja sana sopii hänen perheensä tilanteeseen. Kiitän Jumalaa tuosta vahvistuksesta. Kuitenkin olisi armoa, jos voisin luottaa Herraan, vaikka en saisi mitään palautetta, kuten Luuk 17. luvussa kerrotaan.
"Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa".
Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.
Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?
Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?
Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty?
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."
Voin aina rukoilla Jumalaa kääntämään oikein päin "sipulit", jotka mahdollisesti olen kylvänyt sanoillani tai käytökselläni väärin päin. Jumala on niin suuri, että voi korjata virheeni, jos sitä häneltä pyydän. Minun tarvitsee vain tulla hänen tykönsä.
Hyvää, siunattua illan jatkoa ja alkavaa viikkoa,
sinulle, arvoisa lukijani!