08.10.2009 - Kännykän uimareissu!

Hieno päivä tänään.

Tänään olen voinut paljon paremmin kuin eilen. Käsi on edelleen vähän turta, mutta ei kuten eilen. Olen ollut toiveikkaampi ja toivon sydämestäni, etten joudu kirjoituslomalle käteni takia.

Tero lähti kuudelta aamulla luokkansa kanssa Espoon Otaniemen oppilaitokseen tutustumaan, kun minä vielä vetelin unia. En viitsi sanoa, miten myöhään pääsin ylös, sillä valvoin myöhään. Uni ei tullut.

Olen lukemassa Teuvo V. Riikosen päiväkirjaa viime vuodelta Afganistanista. Hän oli siellä sotilaspappina puoli vuotta. Kirja on mielenkiintoinen. Toisena luen amerikkalaisnaisen opusta Italiasta. Lisäksi Maija Haikosen raamattuopetuksia tutkailen aika ajoin. Sain yöllä askarteluidean lauantain pyhäkoulua varten, ja kirjoitin sen muistiin.

Kävelin töihin sauvoja heilutellen. Kerrankin olin pukeutunut sopivasti. Sää oli kuulas ja piristävä. Työpäivä oli helpompi kuin eilinen, vaikka raahailinkin patjoja pitkin koulua, kun käyttämämme tila ei olekaan sopiva lasten kanssa oleskeluun. Harmi.

Kun touhusin uutta tilaa kuntoon, sähläsin vessassa siihen malliin, että kännykkä hurahti vessanpyttyyn. Ehdin juuri kiskaista sen, ennen kuin se holahti viemäriin veden mukana. Hiha märkänä avasin kännykän nopeasti. En ole saanut sitä vielä toimimaan. Tai sain, mutta laitoin väärän pin-koodin. Kaksi kertaa, jolloin kone kysyi puk-koodia. Siinä vaiheessa tietysti olisin jo muistanut pin-koodinkin. Mutta kone suuttui ja vaikeni. Ehkä se on entinen, aika näyttää.

Kävellessäni töihin Pyhä Henki nuhteli minua eräästä asiasta. Se oli pikku juttu, vai oliko? Pystyn selittämään huonon käytökseni syyn yleensä jollakin verukkeella, niin että lopulta ei ole mitään anteeksi pyydettävää keneltäkään. Jokainen puhuu joskus ohi suun tai naureskelee tarkoittamatta mitään pahaa. Selitystä löytyy.

Mutta kun Pyhä Henki sanoo, että teit väärin, selitykset ovat turhia. Hän on totuuden Henki, ja jos hän sanoo jotakin, se on niin. Rukoilin asian puolesta, mutta en saanut hoidetuksi sitä tänään. Kenties huomenna tulee tilaisuus saattaa se loppuun. Ei muu auta. Kuuliaisuus Pyhän Hengen puheelle on äärimmäisen tärkeä asia, niin uskon. Hän lakkaa puhumasta, jos selitän hänen nuhteensa turhaksi.

Pelakuut ovat kellarissa, mutta takaikkunalla on vielä yksi, joka ei ole paleltunut. Siihen ei pakkanen ole vielä yltänyt. Siniset orvokit ovat toisella ikkunalla. Rakastan kukkia! Jumala lohduttaa, rohkaisee ja ilahduttaa minua niiden kautta.

Kävin Arin luona sauvat heiluen äskettäin. Hän voi tavanomaisesti. Sunnuntaiksi tilaan hänelle kyydin kotiin ja kirkolle. Tero tulee myöhään yöllä kotiin. Ei toimi kännykkä, joten en ole saanut viestejä.

Tein aamulla löysän sämpylätaikinan kylmään veteen, vain vähän hiivaa. Taikina muhi päivän jääkaapissa. Kun tulin töistä, kylmä taikina oli helppo lusikoida pellille ja pistää uuniin. Venyvä, ja joka paikkaan tarttuva taikina on kiusallista: tästä lähtien taidankin tehdä kylmäsysteemillä leipomukset.

Takkatuli hiipuu, klassinen musiikki kuuluu hiljaa soittimesta. Siirryn sohvalle lukemaan. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle tästä päivästä. Tämä on ollut hyvä päivä.

Siunausta sinun iltatoimiisi, ja hyvää yötä, arvoisa lukijani!