Kategoriat: Ajankohtaista

Pakkanen napsii jo öisin. Viimeinen pelakuu ikkunalta kellariin. Päivä kuulas ja kaunis.

Otsikon teksti tuli mieleeni, kun ajattelen Naantalissa tapahtunutta murhenäytelmää. Mikä lie sen aiheuttanut, mutta valtavasti surua, murhetta ja ahdistusta se toi lukemattomiin perheisiin ja koteihin. Hyvä, kun ihmiset etsivät kirkosta apua, Jumala sitä heille antakoon.

Heräsin varttia vaille kymmenen. Melkein voisin sanoa, että kirkonkellojen soittoon, sillä asumme lähes kirkon takapihalla. Kipaisin jumalanpalvelukseen kymmeneksi, kuten olin aikonut. Saarnan aiheena oli rakkauden kaksoiskäsky. Terhin ja Tatun vihkipappi Joensuu puhui aiheesta:

Saamme lahjaksi uskon, ja siitä seuraa rakkaus, Hengen hedelmä. Rakkaus on Jumalan lahja sekin. Usko on Jumalan teko. Rakkaus vaikuttaa sen, että ihminen ei voi olla viemättä sanaa eteenpäin muillekin. Sain kuulla synninpäästön sanat: saan uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kirkossa oli myös ehtoollinen. Väkeä oli parikymmentä sekä kirkkokuorolaisia saman verran. Kirkkokahvilla juttelin erään henkilön kanssa terveellisestä ruokavaliosta. Hän kertoi vaimosta leipovan pullaa siten, että hän käyttää rypsiöljyä rasvan sijasta, ja pullasta tulee oikein pehmeää. Hmm, sitä pitää kokeilla kuten myös taatelikakkua.

Parin ystävän kanssa aiomme aloittaa käsityöillat toisen ystävän kotona. Katsotaan millainen siitä kehittyy. Ystävä, jonka luona kokoonnumme, poikkeaa vaan ensin tytärtään ja tämän perhettä tapaamassa Signaporessa. Elämä on nykyään kansainvälistä. Lapset voivat asua pallomme toisella puolella, mutta välimatkat ovat lyhentyneet tieto- ja lentokoneitten avulla.

Vastaavasti pahuus on myös tullut lähemmäksi kotejamme. Vai onko niin? Eikö se sittenkin ole meidän jokaisen sisimmässä kaikista lähinnä?

Itse olen viime aikoina huomannut, että olen kriittinen, arvosteleva ja tuomitseva, vaikka olen kuvitellut olevani hyvinkin suvaitseva. Oma oikeassa oleminen on niin selvää, ja se sulkee muut olemaan väärässä.

Tästä kirjoitti eräs itseäni vanhempi blogin kirjoittaja. Hän sanoi, että on opettanut ikänsä lapsille, että vaihtoehtoja on useita. Nyt hän huomaa, että hänellä itsellään on aina ollut selkeä mielipide, jonka hän on jyrännyt läpi, koska se on ollut se oikea mielipide. Hän haluaa opetella vast`edes näkemään muitakin vaihtoehtoja kuin omiaan.

Minusta se oli rehellinen mielipide. Samoin hän sanoi, että pitkän avioliiton jälkeen he eivät miehensä kanssa edelleenkään hyväksy toistaan täysin varauksetta. On asioita, joissa toisen pitäisi muuttua. Mielestäni pitkä askel kasvun tiellä on se, että molemmat voivat myöntää, että näin on. En usko, että kumpikaan kokee tilannetta uhkaavana.

Onneksi on ARMO. Se määritellään usein Ansiottomaksi Rakkaudeksi Minun osakseni. Wilkerson sanoo: "Armo on kuitenkin paljon enemmän. Jos minulta kysytään, armo on kaikkea sitä, mitä Kristus on meille silloin, kun murheidemme keskellä saamme voimaa, hyvyyttä, rakkautta ja kestävyyttä.- - "Sinulla on Minun armoni, rakas lapseni, etkä sinä muuta tarvitse. Minun armossani on sinulle kyllin!" s. 39 (Herra minuun koskee -kirjasta)

Olin Arin luona päivällä. Hän oli huonovointinen eilen, eikä tullut kirkkoon. Tänään hän voi paremmin, mutta oli väsynyt. Luin hänelle Wilkersonin kirjaa, sillä se on kuin meille kirjoitettua tekstiä, hyvin lohduttavaa ja rohkaisevaa. Kuin balsamia haavoihin voisi ehkä sanoa. Vastauksia kysymyksiin, vertaistukea tilanteeseemme.

Parin ystävän kanssa kahvitimme Kohtaamispaikan ihmisiä iltapäivällä. Jäin kuuntelemaan Kaitsun opetuksen. Se vahvisti sanaa, mitä olin lukenut edellä mainitusta kirjasta. Pyysin erästä vanhaa ystävääni rukoilemaan kanssani tilaisuuden lopussa, ja se oli hoitavaa meille molemmille. Kannoimme erityisesti kaupunkimme asioita, lapsia sekä nuoria ja vanhuksia Jumalalle.

Tänään minulle selvisi, että Terolla on koko viikko lomaa! Jotenkin se oli jäänyt minulta oivaltamatta. Itselläni on töitä kolme päivää. Loppuviikolla on monenlaista tiedossa. Mutta päivä kerrallaan, hetki kerrallaan elämme ja vaellamme Jeesuksen seurassa sen valon ja ymmärryksen varassa, minkä Herra on antanut.

Hyvää alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani sinulle!