11.09.2009 - Syyskuu alkaa jäähtyä

Kaunis päivä, aamulla oli lammikoita sateen jäljiltä.

Sammutin koneen, en aikonut kirjoittaa tänään Ajankohtaista. Luettuani jonkin aikaa kirjaa avasin koneen uudestaan. Kirjoitan sittenkin.

Viikko töissä meni lopulta hyvin, mutta 40 tai useamman lapsen kohtaaminen joka päivä vie voimat sitkeältäkin sissiltä. Enkä edes tiedä, kuulunko itse noihin sitkeisiin.

Kävin syömässä ystäväni kanssa töiden jälkeen tänään, sitten olin hetken Arin luona. Turhauduin lähes hengiltä sairaalassa. Olin jo työni takia turhautunut pitkän kaavan mukaan.

Mielessäni on kirjoittaa runo aiheesta "äänetön huuto". Joskus sairaalakäyntini jälkeen tekisi mieleni itkeä. En kuitenkaan saa ääntäkään siinä vaiheessa. Hoen vain mielessäni Jeesuksen nimeä. En osaa rukoilla enkä sanoa mitään. En voi myöskään sanoa tuntevani mitään erityistä. Tuntuu vain siltä, että tämä elämä vie hengen.

No, se on selvä. Ainoa varma asia elämämme suhteen on, että sitä seuraa kuolema. Kun uskon Jeesukseen, se ei ole ikuinen kuolema, vaan ainoastaan ajallinen, ja se on lohduttavaa.

Tänään pyhäkoulussa oli kuusi ekaluokan poikaa. Heidän jälkeensä tyttöjä tuli vuorostaan 18. Daniel joutui luolaan, jossa oli onneksi leijonien kita suljettu (kissa-Karvinen, hymyilevä versio, ilmestyi ämpäristä). Kun Danielin vihaajat joutuivat luolaan,( siis ämpäriin ), sieltä ilmestyikin VIHAINEN leijona, jonka Amanda-taiteilija oli askarrellut. Keppinuket Daniel ja kuningas pitivät mielenkiintoa yllä.

Päivän Chambersin tekstistä osa kuuluu näin:
"Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte, niin kuin minä olen tehnyt teille." Joh 13.
`Tarkkaile, millaisia ihmisiä Jumala saattaa sinun yhteyteesi, niin tulet nöyryytetyksi huomatessasi, että tämä on hänen tapansa tuoda ilmi sinulle, minkälainen olet ollut hänelle. "Ole tälle sitä, mitä minä olen sinulle."
- - Ellemme suorita säännölisesti juoksuamme pikku asioissa, emme tee myöskään mitään, kun suuri ratkaisu saapuu. Myöhäistä on valmistaa ammuksia ampumahaudassa.`

Jumala puhuu minulle Arin kautta usein ja paljon. Minusta on nöyryyttävää se, että Jumala puhuu henkilön kautta, joka ei voi sanoa mitään. Mutta niin Jumala toimii. Hän saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi, mikä on totuus minusta: armoa tarvitseva, avuton, sokea, mykkä ja köyhä.

Kuuntelen Bachia ja Vivaldia yksin kotona. Takkatuli hiipuu, kaksi kynttilää palaa pöydillä. Huomenissa lähden Seinäjoelle pyhäkoulutapaamiseen. Toivon ja rukoilen sydämestäni, että reissu ei ole turha, vaan Jumala puhuu tavalla tai toisella. "Ellei sinun kasvosi käy minun edelläni, en tahdo lähteä tästä paikasta pois." Sanon Mooseksen tavoin.

Siunattua viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani. Herra olkoon sinunkin kanssasi.