06.09.2009 - Viikonlopun lepoa

Lämmin, syksyinen aamupäivä.

Viisas se, joka keksi viikonloput. Tai siis Jumala, joka sanoi, että levätkää viikon ensimmäinen päivä, että kestätte arjen myllerryksissä.

Eilen pyöräilin kaupunkiin, pitkästä aikaa. Olen vain autolla huristellut viime viikon. Perjantaina olisin mennyt pyörällä töihin, mutta renkaat olivat tyhjänä. Pumppasin ilmaa, ja se pysyi, joten baanalle vaan.

Torilla oli markkinat. Kirkko oli edustettuna myös, oli puheita, esityksiä ja lauluja. Ihmiset tietysti norkoilivat sen verran kaukana, ettei kukaan vain luule heidän olevan kiinnostunut. Puhe ja laulut onneksi kantautuivat jonkin matkan päähän. Lopuksi Erik Silvola, Isonkyron khra, lauloi Herran siunauksen. Otin sen vastaan.

Perinteiset muikut söin siinä puheita kuunnellessani, vaihdoin vähän ajatuksia tuttujen kanssa. Ostin muutamia kortteja, mutta kalamarkkinoilla jäi käymättä, sillä tihkusade ajoi minut lähtemään sairaalan suuntaan. Ostin pullakahvit mukaani Arin luo vanhainkodin kahvilasta.

Ari oli suunnilleen hyvässä kunnossa, mutta minä en. Minun olisi ollut parempi painua sanan mukaisesti suolle. Lähin ihmisemme saa usein raskaimmat ravat niskaansa. Ari ei tarvitsisi sellaista kohtelua, mutta ei hän halua sääliä liioin. Tulipahan kaadettua loputkin töryt kattilan pohjalta. Herra armahtakoon, sillä muutenhan elämästämme ei tule mitään.

Pyysin hoitajia käymään katsomassa Aria sen jälkeen, kun olin lähtenyt, ja illalla soitin. Ari oli nukkunut lähtöni jälkeen. Häneltä menevät voimat tyystin, jos hän itkee vähänkään. On vain luotettava Jumalaan ja hänen apuunsa. Hän ei petä, vaikka me ihmiset olemme tällaisia surkimuksia kuten minäkin.

Tämä aamu houkutteli minut kävelemään meren rantaan. Keräsin ruusunmarjoja ja söin tyrnipensaan vitamiineja. Palattuani tein oveen koristeen. Lienevätkö varikset jo syöneet sen! Onpahan ainakin hetken kaunis, vaikka ei pitkään säilyisikään.

Uimassakin kävin pitkästä aikaa. Sieltä palatessani kirkon kellot vielä kumisivat, joten menin kirkkoon. Partiolaisilla oli kirkkopyhä, penkeissä paljon tilaa. Joensuun Markku piti puhuttelevan saarnan. Uskoin syntini anteeksi, kun päästösanat julistettiin kuulijoille. Sain polvistua vielä ehtoollispöytään. Herra näki ja kuuli sydämeni salaisuudet.

Tero kävi eilen poikien kanssa voittamassa junioreiden SM -kultaa liitokiekosta Helsingissä. Heidän pelinsä on kulkenut hyvin tänä kesänä. Teron nilkat ja polvet ovat kestäneet, mutta olemme rukoilleet, sillä vammoja tulee pelatessa.

Kullat ja mitalit piristävät elämää, tuovat rohkaisua, kun tosissaan yrittää ja tavoittelee jotakin, ja saavuttaa hyvän tuloksen. Jumalan silmissä tärkeintä on kuitenkin sydämen asenne. Siitä pappi puhui päivän aiheessa. Mikään ulkoinen saavutus ei ole Jumalalle niin tärkeä kuin se, että sydän on oikeassa suhteessa Jumalaan.

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Joh 6:33. Teot seuraavat sitä, että ensin olemme kuulemassa, mitä tulisi tehdä.

Näky Mariasta Jeesuksen jalkojen juuressa on ollut viime aikoina usein mielessäni. Minäkin haluan olla kuin Maria ja kuulla jokaisen sanan Jeesuksen huulilta. Kaipaan myös Jeesuksen läheisyyttä, armoa ja anteeksiantoa.

Ryhmällämme on kahvitusvuoro Kohtaamispaikalla tänään. Ari tulee sinne myös ja olen häntä vastassa. Jumala siunatkoon tilaisuuden.

Jumala siunatkoon myös sinun päiväsi ja alkavan viikkomme, hyvä lukijani!