27.08.2009 - Flunssaa

Ilmeisesti hieno päivä

On kuin olisin ollut matkoilla viimeiset pari päivää. Itse asiassa olen ollut iltapäivät töissä, aamupäivät ja illat maannut sohvalla. Yöt olen yskinyt ja pyörinyt vuoteessa unta etsien.

Sairauslomaa en saanut, kun ei ole kuumetta. Kävin hoitajalta kyselemässä eilen. Tänään vierailin omalääkärin luona, enkä pyytänytkään lomaa, sillä halusin mennä töihin, kun pääni ei ollut kipeä muista oireista huolimatta. Reseptin sain, mutta haen lääkkeen huomenna tai lauantaina, jos poskiontelot eivät muuten tyhjene.

Töissä tunnen itseni erittäin tarpeelliseksi. Tänään seurailin tyttöjen leikkiä tiiliskivijauheiden kanssa. Heillä oli mukavaa. Toisaalla yksi poika huuteli vähän väliä ovelta apua läksyihinsä: "Pitääkö kirjoittaa kastua vai märkääntyä?" Eräs mäiski mailalla toisia, mistä piti pitää vähän enemmänkin neuvotteluja. Ekaluokkalainen hyppeli alas portaita koulun päätyttyä ja lauleli: "Tämä tyttö lähtee nyt koulusta ja menee iltapäiväkerhoon!"

Kun lapset oli haettu, kirjoittelin päiväkirjoihin lasten asioita, kunnes tulin lähes sekapäiseksi kaikista nimistä ja päivistä ja poissaoloista. Alku on aika sekavaa, ennen kuin hommat saadaan pyörimään.

Eilen hyvä ystäväni oli joutunut teho-osastolle. Hänellä on pari vakavaa sairautta ennestään. Nyt hän oli kaatunut ja sai lisää vaikeita vammoja. Sydämessäni koin sittenkin, että hänellä on asiat hyvin ja Jeesuksen rauha sydämessä. Sain tänään häneltä viestin, joka vahvisti asian: "Olen tosi väsynyt, mutta täysi rauha! Siu ry." Loppu ei tarkoita tietenkään rekisteröityä yhdistystä vaan rakasta ystävää. Tekstiä voi säästellä lyhenteillä.

Meidän Petri tapaa lähettää ihan pöhköjä viestejä, varsinkin öiseen aikaan. Tänä aamuna luin hänen illalla myöhään lähettämänsä viestin. Se oli eräs minun hänelle lähettämistäni viesteistä ja kuului näin: "Tuu tän kautta jos haluat. TT on kans täällä ja T lähdössä pian."

Viestihän on päivänselvä. Terhi ja Tatu olivat käymässä, kun taas Tero oli reissuun menossa.

Terhi kertoi, että hän luki Tatulle minun lähettämäni kortin. Tatu oli ihmetellyt, miksi Terhi niin teki, mutta ei enää sen jälkeen, kun näki tekstin. Syystä olen kiitollinen mahdollisuudesta kirjoittaa koneella. Kiva on itsekin ymmärtää, mitä tuli kirjoitetuksi. Rukousvihkooni kirjoitan pölkkykirjaimilla.

Viime yönä valvoessani kiitin Jeesusta. Pyhä Henki sen saa aikaan, että ihminen voi huonokuntoisena, sairaana ja kiusattuna olla kiitollinen Jumalalle. Inhimillisesti se ei onnistuisi ainakaan minulta.

Jumalan kohtaaminen on mielestäni joskus hyvin pieni hetki, väläys. Tänä aamuna koin sellaisen. Näin itseni naisena, joka ihmisjoukossa tarttui takaapäin Jeesuksen viitanliepeeseen. Hän ei pitänyt itseään sen arvoisena, että pyytäisi Jeesukselta audienssia.

Mutta se riitti Jeesukselle. Hän pysähtyi, hänellä oli aikaa kohdata tuo yksi nainen ja auttaa tätä. Naisen avunhuuto ei ollut turha. Hän sai paljon enemmän, kuin oli osannut toivoakaan. Hän parantui ja sai rauhan.

Myrskyn keskellä juuri kaipaamme rauhaa. Jos on muutenkin mukavaa ja helppoa, ihminen ei tarvitse erityistä lepoa. Mutta kun myrsky riehuu, silloin kaipaa hiljaisuutta, rauhaa. Mikään muu sana ei vastaa rauha -sanaa.

"Rauhan minä annan teille, minun rauhani. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun", sanoo Jeesus.

Jeesuksen rauhaa toivotan sinulle, Arvoisa lukijani! Rukoilen puolestasi.