05.08.2009 - Punaisten verhojen takaa

Ihana päivä

Tuli uusi säväys olohuoneeseen, kun sain vaihteeksi punaiset verhot ikkunoihin. Pienikin muutos piristää. Ne pimentävät jonkin verran, mutta tarvitseeko sitä nyt aina niin mahdottoman valoisaa olla. Ulkonakin ihan häikäisee.

Mustikoita olen syönyt hampaat sinisenä. Ehkäpä huomenna pistäydyn uudemman kerran metsässä, jos aikaannun lähtemään. Yöunet ovat maistuneet huonosti, ja se tuntuu aamuisin. Koneistoni temppuilee käynnistysvaikeuksissa.

Olen minä rehkinytkin. Kellarissa tein kasan kirpputorille lähtevistä tavaroista. Hylättyjä, mutta luettavia kirjoja ja vaatetavaraa. Löytyi nippu keltaisia Ilon Askel -paitoja kymmenen vuoden takaa. Jyrki ja Petri ohjasivat sählyporukkaa, ja paidat ovat jääneet meidän kellariin. Etteivät olleet suorastaan uusia? Vein ne pariskunnalle, joka tietää, missä niitä voidaan hyödyntää.

Kellarista raahasin monta laatikkoa lasipulloja ja -purkkeja yläilmoihin. Ne lähtävät samaan kyytiin nojatuolieni ja muiden kanssa Fidaan, kun Ikioma Keinutuolini saapuu sieltä maanantaina. En ole vielä hankkinut maalia ja muuta rekvisiittaa keinun modistamiseen. Vai onko se tuunaamista? Duunaamista siinä ainakin on! Olen kenties vähän yksinkertainen, sillä iloitsen tosissani siitä keinusta.

Terhin kanssa olimme sairaalan puistossa Arin osaston väen kanssa. Sää oli ihana, mutta koska olimme varjossa, Ari sai kököttää viltin ja pussilakanan alla. Otimme kuviakin, mutta en pidä itsestäni niissä kuvissa, joten ette näe niitä. Makkaraa, mehua ja pullaa nautiskelimme. Pari tyttöä soitteli huilulla ja erään potilaan mies lauleli hoitajien kanssa. Vaikea oli saada ääntä kuuluville, kun "tupa" oli suuri, ja ääni hävisi jonnekin. Pihisin minäkin mukana, kun "Vanhojapoikia viiksekkäitä" laulettiin.

Tarjoilun jälkeen kipitimme kuppilaan ostamaan pitsat ja kahvit Terhin kanssa Ari vanavedessämme. Olimme nälkäkuoleman partaalla, sillä olimme kaiken varalta paastonneet aamusta asti. Terhi poistui ja Arin kanssa siirryimme kulttuuripuolelle. "Pieni talo preerialla" tarjosi tunnelmaa kahvilan aulassa. Ari nuokahteli, minä en.

Terhi kävi miehensä Tatun kanssa Arin luona perjantaina. Hoitajat olivat kertoneet anopilleni, kun tämä soitti, että "Arin poika" on vaimonsa kanssa käymässä. Varmaan anoppi ihmetteli, sillä Jyrki oli vielä Helsingissä. Vävypoika on samaa kaliperia meidän poikien kanssa, kuten on tullut todetuksi.

Nyt on tytär matkalla Helsinkiin, mutta huomenissa Jyrki vaimoineen on tulossa meille. Terolla on ollut tänään neljä peliä, mutta en ole osannut seurata netistä, miten ne ovat sujuneet. Perästä kuuluu. Petri hitsailee kurssilla, ja odottaa telakalle lähtöä Poriin jälleen.

Pistin aamulla rahoiksi, kun vein löytöpullojani kauppaan. Plakkari vaan hölskyy rahojen painosta. Tosin ostin kuusinkertaisella summalla ruokaa, joten se siitä hölskynnästä. Jotain ideaa pullojen ja tölkkien löytämisessä kuitenkin on, sanokaa mitä haluatte.

Ennen rahoiksi pistämistä iloitsin psalmista 113, ja jaan sen kanssasi:
"Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.
Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu
ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,
joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!"

Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!