25.07.2009 - Kerääjillä kesäloma

Sateista

Olin illalla niin uuvuksissa, ettei uni meinannut osata silmään. Ennen seitsemää pongahdin kuitenkin pystyyn vesisateiseen aamuun.

Aamuvartioni tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Pohdin Daavidin miehiä, "kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä", joiden päälliköksi Daavid rupesi. 1 Sam 22. Kun Saul veteli unia luolassa, miesten mielestä Jumala oli suorastaan tuonut Saulin Daavidin surmattavaksi. Mutta "Daavid kovisti miehiään", 24:8. Hän sai miehet tottelemaan, niin etteivät nämä käyneet Sauliin käsiksi.

Luvussa 25 kerrotaan, että Daavidin miehet menivät kelvottoman Naabalin puheille pyytämään ruokaa. Naabal puhui, kuten houkka puhuu, eikä evästä herunut. "Daavidin miehet puhuivat... jäivät hiljaa odottamaan. Kääntyivät ja menivät pois."

Miehissä oli tapahtunut suuri muutos. Ei mitään öykkäröintiä tai uhoa, vaan hiljaa he kuuntelivat Naabalin perätöntä selitystä ja lähtivät ääneti pois. He antoivat Daavidin ratkaista, mitä on tehtävä. Daavid otti miekan vyölleen ja lähti joukkonsa edellä pistämään Naabalin väkeä matalaksi.

Naabalin viisas vaimo Abigail tulee joukkoa vastaan. Hän tunnistaa Daavidin välittömästi johtajaksi, koska tämä kulki miestensä edellä. Abigail kumartuu Daavidin edessä ja osoittaa kunnioitusta. Daavidin miehet seurasivat päällikköään, koska luottivat tähän ja varmasti kunnioittivat johtajaansa.

Psalmissa 89 Jumala sanoo:
"Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
21. minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
22. Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
23. Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
24. vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
25. Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
26. Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
27. Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.

Teksti jatkuu vielä samansuuntaisena. Kuinkahan monen lapsen, nuoren ja aikuisen esikuvana on juuri Daavid? Ainakin meidän Jyrkin sankari hän oli aikoinaan, liekö vieläkin.

Kodin Kuvalehdessä oli 20.5. Asta Lepän Kotimatkalla -kolumni nimellä "Koukussa nuukuuteen". Luin sen eilen. En olekaan kummallinen, vaan on muita samoin ajattelevia. Leppä kertoi kirpputoreista, kierrätyskeskuksista ja tukan leikkustaan, jota harrastaa. Kohtalotoveri, sielunsisko vai miten ilmaista se, että toisen jutut ovat kuin omia. Sydämeni lauloi kiitollisuudesta ja ilosta.

Koska aamulla satoi, lähdin autolla uimapaikalle. Mietin tilipäivää, joka tuntui olevan turhan etäällä tästä päivästä. Yllättäen löysin pulloapajan Hietasaaresta! Nukkuiko "pullomafia" pommiin, vai sadeko sai luulemaan, etteivät janoiset jätä tyhjiä pullojaan pitkin maastoa lojumaan? Olin ainoa pullotyöläinen tänä aamuna, onnesta mykkänä. Löydän tosin melkein joka päivä pullon tai pari, mutta nyt onni suorastaan potkaisi.

Olin lapsellisen innoissani. Keräilin pulloja ja tölkkejä kuin sieniä sateisesta metsästä. Sade oli lakannut, joten mikäs oli touhutessa. Sain hyvinkin maitorahat kokoon, melkein kympin. Vielä jäi neljä pulloa Alkon luukkuun vietäväksi. Pussejakin löysin sopivasti, kun entiset täyttyivät.

Iäkäs täti kiinnitti huomiotani pukuhuoneessa. "Menen samaan paikkaan tänä syksynä, missä olin 20 vuotta sitten, kun täytin 70 vuotta", hän kertoi. Katsoin tätiä toisenkin kerran. Tämä jatkoi: "Olin 60 vuotiaana pahassa onnettomuudessa tulipalossa ulkomailla. Jouduin kolmeksi kuukaudeksi vuoteen omaksi, ja käveleminenkin piti opetella uudestaan." Täti vaikutti vetreältä, voimisteli laiturilla kävellessään, ja sääretkin olivat kuin nuorella naisella, ei suonikohjun häivää.

Samainen täti sanoi, että monet luovuttavat liian helpolla ja muuttuvat vanhoiksi. Hän puhui vaatimattomasti ja vähäeleisesti ja teki olemuksellaan minuun vaikutuksen. "Minullakin on vielä elämää edessä, ei pidä luovuttaa ja lakata elämästä missään vaiheessa, ellei sairaudet saavu rajoittamaan", ajattelin. Koin Jumalan puheena tuon naisen kanssa kohtaamiseni.

Keitin pari maijallista mehua tänään ja ruuaksi tomaattikeittoa. Ari oli pirteä ja hyväkuntoinen, kun kävin hänen luonaan. Katsoimme Pawsonia tv seiskalta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin opetuksia, mutta en jaksanut. Ari jäi kuuntelemaan ohjelmaa vielä, kun lähdin.

Sain ystävältäni eilen Claes Anderssonin kirjan Luova mieli; kirjoittamisen vimma ja vastus. Teksti innoittaa kirjoittamaan ja lukemaan. Saan siitä paljon hyödyllisiä neuvoja ja ymmärrystä. Ystäväni luki minulle myös muuatta kirjaa, jonka nimeä en muista. Siitä jäi mieleeni, että voin itse päättää, valitsenko esimerkiksi kiitollisuuden. Minä valitsen! Eikä se nyt juuri ole yhtään vaikeaa, sillä OLEN KIITOLLINEN hyvin monesta asiasta.

Toivon, että sinäkin olet, arvoisa lukijani. Nyt kahville ja lukemaan!