17.07.2009 - "Mä oon vähä semmonen poika"

Hellettä, mahtava kesä!

Olen nauttinut kesäisistä päivistä. Työkin maistuu, sillä saamme olla lasten kanssa paljon ulkona. Loppuviikon olin iltavuorossa ja siitä minä pidän, sillä saan olla silloin lepohuoneessa lukemassa lapsille. Tänään yksi kaveri oli päättänyt pysyä valveilla, että kuulee sadun, mutta uni voitti.

Aterialla töissä saimme siskonmakkarakeittoa, jossa oli perunoiden lisäksi porkkanoita. 6-vuotias vieruskaverini ilmaisi selkeästi mielipiteensä ruuan suhteen: "Mä oon vähä semmonen poika, että mä syön hyvät, mutta jätän pahat!" Niin hän myös teki. Lienee turha kertoa, mitä lautaselle jäi.

Teimme mielikuvitusmatkoja verkkokeinulla, ja nautin työpäivästä. Tosin perjantaina lapset ovat väsyneitä kuten itsekin, ja melun sietokykyni laskee selvästi. Töiden jälkeen olin kohtalaisen naatti, mutta työviikko oli mieluinen kokemus. Ensi viikon aloitan klo 6.30.

Tero teki kuin tekikin sämpylöitä tänään! Maukkaat tuoksut leijuivat ilmassa töistä tullessani. Itse asiassa hänellä taitaa olla kykyjä, mitä leipomiseen tulee. Ensi viikolla luulen, että teetän hänellä muuatta toista leipää.

Olin Arin luona reilut pari tuntia. Mittari Arin kainaloon heti kun menin: 37,7. Hän sai lääkettä, ja hengitys oli jo parempaa, kun lähdin.

Luin erään tarinan kirjasta tänään. Pariskunnan ainoa lapsi oli kuollut, eikä äiti halunnut haudata tätä. Nainen meni jonkun pyhimyksen luo, jotta tämä herättäisi lapsen henkiin. Tämä kehotti tuomaan sinapinsiemeniä sellaisesta kodista, jossa ei ole kukaan perheenjäsenistä kuollut. Nainen kulki talosta taloon. Joka kodissa oli menetetty joku tai oli muuta suurta kärsimystä. Nainen alkoi nähdä asioita laajemmin, ja niin hän suostui hautaamaan lapsensa. Opettavainen tarina.

Tänään sain kehotuksen erään hoitajan kautta kirjoittaa enemmänkin avioliittoasioista. Hmmh. Töissä samoin joku kyseli, miksi en ole kirjoittanut lehteen pitkään aikaan. Minulla ei ole kerta kaikkiaan syntynyt selkeää kuvaa, mitä kirjoittaisin. Reilun 20 vuoden aikana olen mielestäni kirjoittanut jo kaiken. Mutta ehkäpä kertaus olisi tarpeen, kun uusi sukupolvi on astunut jo avioliittomarkkinoille.

Huomasin ajan kulun jälleen yllättävästi. Tero siivosi kellaria, ja sanoi erään maton lähes hajonneen käsiin. Ihmettelin sitä, sillä mattohan on tuskin 20 vuotta vanha. Tarkemmin ajatellen se on 28 vuotta sitten häälahjaksi saatu. Ei siis liene ihme, että se lahoaa.

Muutama vuosi sitten pyyhetarjontamme oli myös uusittava. En itse huomannut pyyhkeissämme mitään vikaa, mutta joku lapsistamme sanoi, että kaikki pyyhkeemme ovat vieraskelvottomia. Kun tutkin asiaa vieraan silmin, totesin asian todeksi. Juuri kun vaateparret, kuten pyyhkeetkin, alkavat olla sopivan pehmoisia, ne on hylättävä ulkoisen rumuuden takia!

Näinhän tapahtuu monissa parisuhteissakin. Kun puoliso alkaa rapistua ja markkinoilla on tarjolla tuoreempaa kinkkua, vanha hylätään. Tuskin on nähty puolison sisäpuolta siinä tapauksessa, eikä todennäköisesti tunneta itseäänkään ollenkaan, jos noin pääsee käymään.

Parisuhde on suuri seikkailu ja haaste. Vaatii rohkeutta päästää toinen ihminen henkisesti oman nahkansa sisälle, koska silloin tulee tuntemaan, millaista tekoa itse on. Moni ei halua tietää totuutta itsestään, vaan mieluummin pakenee. Kuitenkin Jumalan sana sanoo:
Ps 51:8 "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."

Ennen puolta yötä nuori parimme lienee täällä. Sauna lämpiää heille, jos he tahtovat. Kaunis kesäyö on edessä.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani, ja mukavaa viikonloppua!