12.07.2009 - Lomakausi päättymässä

Hiostava, aurinkoinen ja sateinen päivä

Eilen taisin ennakoida töiden alkamista, sillä uni meinasi karata tyystin. Heräsin sentään aamulla ajoissa ja pongahdin kirkkoon. Pappi puhui asiaa, vaikka pelkäsin toisin. Voi vain rukoilla, että kuulevia korvia oli paikalla. Määrällisesti korvia oli runsaasti, mutta kuinka monet olivat suljettuja Jumalan sanalle?

Ari tuli kotiin ja olimme ulkona muutaman tunnin ennen seuroihin menoa. Ari oli väsynyt, ja kirkossa hän vain nukkui ja iho oli kuuma. Tilasin taksin aiemmin, ja porhalsimme osastolle. Arin aineenvaihdunta on tosiaan merkillinen: jalat ja kädet kuin jääkalikat, mutta muu osa kehosta kuuma. Peittelin jalat kunnolla. Ari jo naureskeli ennen kuin lähdin. Lämpö laski pari pykälää, ja Uusi Testamentti alkoi kuulua Arin Viktorista. Olen oikein tyytyväinen, että Ari voi kuunnella Raamattua tuolla laitteella.

Tero tuli pelireissulta Lempäälästä entistä ruskeampana. Hän valmistautuu syksyä varten ruotsin ja psykologian kirjoituksiin sekä Liitokiekon kisoihin elokuussa Wienissä. Viimeinen kesä hänellä kotona: sitten hänkin lentää pesästä. Tuntuu vähän haikealta, vaikka en paljon ehdi tunteillakaan, kun on niin monta rautaa tulessa. Ehkä hyvä niin.

Laitan "Kirjoituksiin" opetuksia Riminiltä, jahka ehdin ja jaksan. En ole saanut oikeastaan muuta kirjoitetuksi kuin nämä Ajankohtaiset. On ollut kai matkaväsymystä vai mitä lie.

Huomenna menen töihin, päiväkotiin pariksi viikoksi. Tiistai-iltana meillä taas rukoillaan seitsemältä. Iltaisin käyn Arin luona. Aika näyttää jälleen, muuttuvatko suunnitelmat. Elämä on arvaamatonta, ja suunnitelmat voivat mennä uusiksi.

Tänään minua puhutteli erään 48v naisen kuolema. Hoidin tuon perheen 5-vuotiasta poikaa päiväkodissa aikoinaan. Jostain syystä perhe jäi mieleeni, vaikka siitä on yli 20v aikaa. Elämämme ei ole omissa käsissämme, emmekä saa sitä ottaakaan omiin käsiimme. Jotkut vanhukset itkevät, onko Jumala unohtanut heidät tänne, kun ei kuolema korjaa ollenkaan. Vastaavasti lähdettävä on kesken töiden, kun kutsu käy.

Jumalan sana lohduttaa. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! Jumalani, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi (kuvaa usein voimaa/valtaa), varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka vapahdat minut väkivallasta!
`Ylistetty olkoon Herra`, niin minä huudan ja pelastun vihollisistani."

Siunausta sinun alkavaan viikkoosi, arvoisa lukijani!