08.07.2009 - Huokailen

Viileää, mutta mukava ulkoilusää oikeissa varusteissa

Eilen meillä oli lopulta 9 ihmistä rukoilemassa lisäkseni, ja ilta oli oikein onnistunut. Ensi tiistaina rukoilemme taas, ja toivottavasti porukka vaan lisääntyy.

Luimme Danielin 9 luvusta synnintunnustuksen ja rukoilimme. Luukkaan 5 luvun 11 ensimmäistä jaetta luimme myös sillä tyylillä, mitä Porin ystävät rukoilevat illoissaan: yksi luki tekstin, toiset kuuntelivat. Sitten teksti luettiin toiseen kertaan, jolloin kukin valitsi jakeen, mikä puhutteli eniten. Jokainen kertoi jakeensa ja perusteli valintaansa. Lopuksi teksti luettiin vielä kerran.

Tietysti rukoilimme yhdessä. Toiset lähtivät, mutta pari ihmistä jäi vielä, ja rukoilimme toistemme puolesta. Hyvä ilta, niin koin, sillä olin aivan väsynyt sen jälkeen.

Tänään olen käynyt uimassa, Arin kanssa ulkona ja asioilla. Nyt illalla innostuin lukemaan vanhoja päiväkirjoja. Tässä muutama "näyte":

30.12.1994
"Jo 3,5v sitten odotin, että Herra parantaisi Arin. Ja tässä ollaan! Jos tämän olisin tiennyt, en olisi kestänyt. Mitähän vielä pitää kestää? Herra armahda!
Toiveikas olen kuitenkin taas, vaikka on tyhjä olo. Odotan, että helmikuun loppuun mennessä Herra varmaan jotain tekee. Kai tää on vaan jotain viivytystaistelua, että jaksaisin elää ollenkaan. Olen hirveän väsynyt, mutten saa unta. Puhu, Herra, niin että käsitän."

30.1.1996
"Illalla tajusin, että sairaan hoitaminen on sen tähden raskasta, että siinä joutuu laittamaan itsensä kokonaan sairaan alle - ei voi pelkästään antaa ruokaa tai viedä pissapulloa, vaan joutuu asettumaan täysin toisen rinnalle - tai alle. Se vie hirveästi voimia.
Eilen oli taas paha mieli - tuntui niin lohduttomalle. Mutta oli hyvä, että Ari oli yötä kotona, koska on ikävää aina kun hän lähtee. Tänä iltana hän lähtee taas.
Vahvista ja lujita, Herra, meitä. Auta. En tahdo enää rukoushetkiä, joissa näytetään tikkaria, eikä anneta kuitenkaan."

24.12.1998
"Jouluaatto. Ari tuli eilen kotiin. Tänään hän on hengittänyt oikein raskaasti. Sylki valuu henkitorveen. Keuhkokuume luultavasti taas. Kuumeen mittausta.
Rauha sydämessä kuitenkin.
Mutta, Herra, onko meidän tie tosiaan tällainen koko ajan? Siltä näyttää.
Ulkoapäin ahdistusta."

5.3.2004
"Voi, Herra. Kunpa parantaisit Arin ja antaisit rinnalleni.
Ja kuitenkin: ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä!"

Kun olin Riminillä viime viikolla, joku kysyi, mitä teen silloin, kun en kestä. Jäin miettimään tuota, ja pohdin sitä vieläkin. Kestämättömiä tilanteita on ollut pilvin pimein, kuten noista teksteistäkin käy ilmi, ja ne ovat vain jäävuoren huippu mitä ahdistukseen tulee.

Jumalan armo kai lienee yksi vastaus, ja liekö ainoa?! Jumala on antanut voiman olla ei-mitään. En ole pudonnut kalliopohjalta, koska Jumala lupaa sen. Raamatusta olen saanut Jumalan lohdutusta ja apua, kuten siellä luvataan:
"Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä.
Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta. Hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri." Jes 28:26,29.

Näiden kotisivujen kautta olen tullut myös lohdutetuksi. Olen saanut vastakaikua lukijoiltani. Elämäni ei ole ollut turha, eikä myöskään se kärsimys, mitä perheemme on kokenut. Sillä lohdutuksella, millä Jumala on meitä lohduttanut, lohdutan muita kulkijoita. Samalla saan itse rohkaisua.

Ykköskirjastani ei ole kuulunut edelleenkään mitään kahdelta kustantajalta. Viimeistään syksyllä kuuluu. Joka tapauksessa olen päättänyt painattaa kirjan jouluun mennessä itse, elleivät kustantajat innostu. Olen tarvinnut nämä kuukaudet odottamiseen, sillä "rohkeus kasvaa Herran teillä", ja se tapahtuu myös odottamisen kautta. Ratkaisuihin ja päätöksiin pitää kypsyä henkisesti, myös kirjan julkaisemiseen.

Nyt toivotan siunattua illan jatkoa, sinulle uskollinen lukija ja sinulle, joka satunnaisesti poikkesit tänne!