Kategoriat: Ajankohtaista

Arin kanssa eilen ulkona.

Päivällä kiva ilma olla ulkona Arin kanssa, iltamassa sateista.

Yläkuvan otin eilen, kun olimme lammen rannalla Arin kanssa. Kun menimme sisälle alkoi sataa. Sama tänään: ulkona ollessamme sää oli oikein sopiva.

Tänä aamuna heräsin seitsemältä pirteänä. Ajoin autolla kaupungille, jätin uimavaatteet autoon ja lähdin rantaan kävelemään. Meikäläinen on näes tottunut viime viikon kävelemään hiekkarantaa pitkin, joten ajattelin jatkaa samaa totuttua rataa. Löysin 20 metrin pätkän hiekkarantaa, jota sitten kävelin pari kertaa edestakaisin. Ei se nyt oikein vastannut viime viikon kokemusta!

Totta puhuen kävelin Räätälinsaaren päästä päähän. Neljä koiranretalesta räksyttivät kintereilläni, mutta eivät sentään purreet. Enkä minäkään niitä, vaikka mieli teki. Kalarannasta kulkee pyörätie meren rantaa pitkin Suvilahteen päin. Eräässä poukamassa on uudehko uimahuone naisille. Päätinkin käydä siellä uimassa ja niin tein. Tuli ihanan raikas olo uimisesta. Pyyhettä ei tietenkään ollut, mutta se nyt on pieni haitta kesällä. Paluumatkalla löysin 15 snt eli siis tyhjän tölkin.

Aamulenkki teki hyvää. Kaupan kautta kotiin ja Raamattua lukemaan. Olen oikein innostunut Riminin reissun jälkeen Raamatusta. Oli se vaan hyvä reissu! En lakkaa ihmettelemästä!

Arin heitin pyörätuoliin iltapäivän käynnilläni, nostoliinan kanssa. Arin pyörätuoli oli ollut huollossa viime viikolla, kun sitä pyysin. Siihen oli vaihdettu uudet renkaat, joissa oli niin tehokas pito, että pyörät suorastaan imaisivat lattiaan kiinni. Irronnut ruuvi oli lisätty ja kai muutakin tehty. Hieno juttu.

Ryystin kahvia ulkona, ja laitoin Arin ruokapullon tolppaan kiinni narulla ja ruuan tippumaan. Ari sai haistella kahvia mukistani ja leivän siivua aina, kun haukkasin palan. Maukkaalta kuulemma tuoksui. Eiköhän Arin oma ruoka ole aika puisevaa: sama ruokalista pian 12 vuotta, kolmesti päivässä! Sitä voi jo sanoa erämaaruuaksi. Mutta Jumala on pitänyt Aria hengissä tuolla mannalla.

Välillä ongin limaa Arin suusta paperinenäliinojen avulla, eikä homma ole mitenkään hankala tai vastenmielinen minulle. Se on välttämätön toimenpide, jos aiomme olla ulkona ja Arin on tarkoitus hengittää. Ari ei ole hetkeen vetänyt mitään oikein järkyttävästi henkitorveen. Tietysti hänen yskimisensä pelkästään on kammottavaa sivullisten korviin, mutta itselleni se on musiikkia: Arilla on voimaa yskiä. Aina ei ole ollut. Tietenkään en hypi riemusta, kun hän yskii, mutta parempi räkä roskissa, kuin Arin keuhkoissa.

Petri poikkesi iltapäivällä. Rukoushetken pidimme. Aina on asiaa Jumalalle, kun perheen kanssa tapaamme. Petrin selkä reistaa taas raskaimman jälkeen, ja hajuaisti on hävinnyt. Jospa lääkäri voisi huomenna antaa jotain apua.

Illalla meitä oli yhdeksän rukoilemassa täällä kodissamme. Oli virkistävä ja innostava ilta. Ensi tiistaina otamme homman uusiksi. Erityisesti iloitsin jokaisesta, mutta varsinkin eräästä nuoresta rouvasta, joka tuli keväällä uskoon. "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa." 3 Joh 4.

Päivä alkaa siis olla pulkassa. Teron kanssa vielä luemme Matteusta ja rukoilemme. Sitten nukkumaan kiitosmielellä.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

jk. Alakuvassa seisomme ferrarin vieressä Riminissä hotellimme edessä. Miehet tutkivat auton takaosaa, jossa minun mielestäni ei ollut mitään kiinnostavaa: vain jokin peltilaatikko... Auton väri sen sijaan oli oikein passeli.