06.07.2009 - Paluu pingviinien sekaan

n. 15 astetta lämmintä. Puolipilvistä.

Nukuin kuin tukki viime yön aamukymmeneen asti. Ehdin Arin luo vasta puoli kolmelta. Hän oli jo ehtinyt odottaa. Kun tulin matkalta kotiin, portaiden kaiteella ollut pelakuu oli hypähtänyt alas ja alla ollut purkki hajonnut. Tero lähti kauppaan kukkapurkin ostoon.

Kotimatkalla eilen poikkesin uimaan Mansonniemen leirikeskukseen. Sama kahvilanpitäjä oli paikalla kuin menomatkan uintireissulla, ja hän muisti minut. Juttelin kaikenlaista ja toivotin naiselle Jumalan siunausta. Hän otti sen vastaan! Poikkeahan paikassa, jos liikut siellä päin. Suosittelen.

Riminin luonto oli ihana, mutta minusta oli mukava tulla kotiin. Suomen luonto on vehmas ja uimavesi leirikeskuksen rannassa tuntui raikkaalta ja "kotimaiselta".

Kerron lisää matkakuulumisia. Italiassa on käytössä tietullit. Kun ajoimme moottoritielle, piti ajaa tulliportin kautta. Niitä oli n. 10 vierekkäin. Kun koneesta otti lapun, puomi aukesi ja pääsi tielle. Jossain vaiheessa tuli uusi tulli, josta pääsi läpi maksamalla kortin näyttämän summan. Tulomatkalla menimme kahden tullin läpi ja maksut olivat 10-15 euron luokkaa. Aikamoinen kuluerä autoilijoille!

Sunnuntai-iltana, kun me ajoimme Milanosta Riminille, liikkeellä oli tuhansia autoja. Tie oli kolmikaistainen molempiin suuntiin ja vastaamme tuleva liikenne oli varmaan 20 kilometriä aivan tukossa: autot seisoivat paikallaan. Varmaan ihmiset joutuivat kököttämään tuntikausia autoissaan. Italialaiset elävät yöllä! Päivät ovat kai liian kuumia "elämiseen". Milanosta pois päin kulkeva liikenne kulki sen sijaan hyvin.

Lähtiessämme Riminiltä ajamaan puoli neljän maissa pyhäaamuna takaisin Milanon suuntaan, käytimme eri reittiä. Alkumatkasta satoi kaatamalla. Salamat leiskuivat taivaalla. Se oli juhlallista! Onneksi sade loppui, ja matka sujui mukavammin, kun näkyvyys oli parempi.

Matkamöhlätkin on kerrottava, ettei lukija luule minun ilman sellaisia selvinneen!

Sain oman huoneen, jossa oli uusi, hieno kylpyhuone. Ihmettelin vessanpytyn heikkoa vetävyyttä. Vaikka kuinka väänsin löytämääni kampea, epäilin, ettei pönttö tyhjene sellaisella vaivaisella vesimäärällä koskaan.
Urhoollisesti kuitenkin annoin veden liristä. Parin päivän kuluttua keksin, että pytyn yläpuolella oleva huomaamaton pömpeli kätki itseensä kohdan, josta painamalla vesi SYÖKSYI pyttyyn! Aiempi lirinälaite olikin alapesusuihku. Vieläkin meinaan kuolla nauruun, kun muistan asian!

Toinen kummastus oli aurinkoverho. Huoneissa oli ranskalaiset ikkunat, jotka olivat samalla ovi parvekkeelle. Ikkunoita peitti auringonvalon estävä verho, jonka sai nostettua ylös ja alas tarpeen mukaan. Se oli niin jäykkä, että Tarzan olisi voinut kiivetä sitä pitkin kattoon. Mutta onneksi meikäläisellä on ruista ranteessa ja massaa kiskoa remmistä, niin että verho teki työtä käskettyä.

Kun olin miesten kanssa aamurukouksessa, aloin kiskoa verhoa ylös hampaat irvessä. Joku miehistä neuvoi, että vedä liaania ulospäin seinästä, niin se nousee kevyesti. No, kaikkea sitä! Mistä olisin voinut tietää mokomaa? Muskelit vahvistuivat, ennen kuin tuo liikuntamuoto riistettiin minulta.

Hiukan lohduttaa, että joku porukastamme oli onnistunut rikkomaan huoneensa verhon samasta syystä. En siis ole ainoa epätekninen ihminen. Ärsyttää kuitenkin, kun en saa matkakuviakaan laitetuksi sellaiseen muotoon, että voisin lähettää ne pakettina muille!

Jotkut ihmiset vaikuttavat mahdottoman taitavilta kaikessa, mutta se ei ole totuus. Jokaisella on omat lahjansa. Toisten kyvyt ja taidot ovat näkyvämpiä, toisten taas taustalla vaikuttavia. Ilman apujoukkoja ei kukaan näköalapaikalla työskentelevä ihminen voisi esiintyä helpon näköisesti. On sihteereitä ja muita, jotka tekevät taustatöitä.

Muuan hengenmies kirjoitti elämästään. Hän kulki ympäriinsä saarnaten. Ennen kuin hän meni minnekään, edellä kulki pari miestä, jotka valmistivat seudulla rukouksin tietä saarnaajalle. Kun kokoussarja alkoi, puhujalavan alla oli tyhjä tila. Tuolla miehen alapuolella oli lauma rukoilijoita, jotka koko saarnan ajan pelkästään rukoilivat. Miehen työ oli tuloksekasta. Tärkein työ tehtiin rukoillen. Puhuja kokosi rukouksesta seuranneet näkyvät hedelmät.

Rukoilimme viikko sitten menomatkalla Riminille, että Ari saisi osallistua reissuumme Pyhän Hengen kautta. Rukous jäi mieleeni. Eilen kysyin Arilta, onko hän ollut mukana matkallamme. Ari nyökkäsi kyyneleet silmissä. Ymmärsin, että hän on ollut rukouksen hengessä koko matkan ajan. Lisäksi Jumala antaa hänen rukoillessaan ymmärryksen/näyn, miten rukoilla kenenkin puolesta. Eikö se ole ihmeellistä! Ari elää rikasta rukouselämää.

Minulle jäi matkalta kaipuu syvempään rukouselämään Jumalan kanssa. Voimme sanoa, ettei meillä ole aikaa rukoukseen. Uskon, että kyse on enemmänkin siitä, että emme ymmärrä sen merkitystä elämällämme, ja siksi rukoilemme vain vähän. Jos ymmärtäisimme, rukoilisimme varmasti paljon enemmän. Puhun itsestäni.

Olimme tänään Arin kanssa pari tuntia ulkona. Sää oli sopiva, kun olimme pukeutuneet hyvin. Kuuntelimme Juha Vähäsarjan päivähartauskirjaa ja aloitimme Uuden Testamentin kuuntelun. Sitä Ari jäi innokkaasti kuuntelemaan sen jälkeen, kun olin laittanut hänet vuoteeseen. Huomenna lupasin mennä päivällä jälleen hänen luokseen.

Huomisiltana 7.7. klo 7 illalla meillä on rukouskokous. Tervetuloa, hyvä lukijani, jos olet paikkakunnalla! Sain asian sydämelleni, kun rukoilin erään ystäväni kanssa. Tarkoitus on lukea eräs Raamatun paikka, joka nousi aamulla mieleeni. Sitten rukoilemme jokainen oman jumalasuhteemme puolesta ja kyselemme omaa paikkaamme Herran elopellolla. "Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis Herraa, jolle sato kuuluu, että Hän lähettäisi työmiehiä elopellolleen."

Siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!