05.07.2009 - Paavali palasi lähetysmatkalta!

Kovin on kolkko sää täällä pohjolassa Riminin ilmastoon tottuneelle - vain 18 astetta!

Ennen matkaani Riminille en tiennyt, mitä se tuo tullessaan. Ovi oli ikään kuin suljettu, ja matkan aarteet pimeän peitossa, kalleudet kätköissänsä.

Tänä iltana palasin kotiin. Olen saanut maistaa Jumalan yltäkylläistä huolenpitoa viikon aikana. Edelleen melkein haukon henkeäni. Meitä oli kaksitoista opetuslasta kirkastusvuorella, ja kohtasimme Jeesuksen. Kirjoitan hiukan runollisesti, mutta juuri tuolla lailla koimme.

Uskokaa tai älkää, arvoisat lukijani, mutta VAIN KERRAN yritin päästä tietokoneelle, mutta se estyi. Passi olisi pitänyt olla mukana, että nettikahvilan ukset olisivat auenneet. Mutta en silti unohtanut lukijoitani, vaan olen ammentanut toivoakseni jotain, jota saan jakaa teillekin.

Hotellissa oli tietokone, jota haikeasti vilkaisin portaita noustessani vastaanoton ohi, mutta en yrittänytkään päästä siihen käsiksi. En kokenut edes vieroitusoireita.

Kerron joitakin matkan kohokohtia. Porista tuli kolme nuorta miestä, 13-17v, sekä neljä aikuista. Minä olin ainoa vaasalainen. Italialaisia oli kolme, joista Danillo Valla oli Raamattuviikon järjestäjä paikan päällä. Hän tulkkasi puheemme italialaisille, mutta hän osaa itsekin suomea jonkin verran, sekä englantia, jota mekin kaikki hallitsimme vähän tai enemmän.

Porilainen vetäjämme oli vuokrannut meille kaksi autoa Milanosta, josta ajoimme 380 km Riminille. Minä olin muka kartanlukijana hänen autossaan. Mies on ajanut formulaa, ja näytti hallitsevan ajamisen. Tosin ajoimme vain 180km/h, kun toinen auto päästeli 205km/h! Syy oli se, että toiset jäivät tietullissa meistä jälkeen. Autossamme olleet pojat olivat katkeria, ja syystä, vai mitä!

Monen päivän päästä ymmärsin, miksi tuo automatka oli merkittävä minulle. Elämäni vuodet olen hinannut kaikkea mahdollista, asioita ja ihmisiä, syystä tai toisesta. Jos olen yrittänyt olla hinattavana, en ole voinut rentoutua, sillä yhtäkkiä olenkin taas joutunut veturiksi. Nyt tajusin ensi kaasutuksella, että minun ei tarvitse alkaa ajaa tätä autoa. Se oli vapauttava kokemus.

Ymmärsin samalla, että elämäni hinaajana on uuvuttavaa. Tosin minua hinaavat Jumala ja Hänen sanansa; minä saisin vapautua täysin kaikesta hinaamisesta. Jumala itse asiassa on johtanut kaikkea. Usein epäilen kuitenkin Jumalan kykyä hoitaa veturin osaa. Se on minulta tosi tyhmää, sillä Hän jos kuka, osaa johtaa, hallita ja ohjata.

Teimme muutaman sakkokierroksen Milanossa, ja salamoiden leimahdellessa pimeydessä saavuimme puolilta öin Riminille hotelliimme. Se oli lähellä rantaa, upealla paikalla kodikas pieni hotelli.

Kävin joka aamu yksin rantahietikolla kävelemässä vedessä tai vesirajassa. Se oli minulle suorastaan hengellinen kokemus. Kun katselin sinivihreää merta ja taivaan rantaa, ajattelin: "Mikä on ihminen, että häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?" Luontokin julisti Jumalan kunniaa ja ylistystä!

Klo 8-9 olin miesten mukana Raamattua lukemassa sekä rukoilemassa. Jumala vahvisti ja rohkaisi meitä kaikkia Sanansa ja toinen toisemme kautta.

Päivisin lojuimme rantatuoleilla, kelluimme meressä, soutelimme polkuveneellä ja kikatimme naisten kanssa ihan hyvästä mielestä vaan. Parina päivänä kiertelimme kaupungin torilla penkomassa tavaroita. Me naiset tutkimme vaatteita, joita miehet eivät olleet havainneet. Nämä puolestaan olivat keksineet toisia kauppoja, ja ihmettelimme puolin ja toisin, missä kumpikin porukka oli mahtanut kuljeksia.

Otsikkoni Paavalista tuli Danillon sutkautuksesta. Hän sanoi, että Paola on sama kuin Paavali. Sanoin, että Paavali on esikuvani Raamatussa. Samana päivänä Danillo luki paikallisesta lehdestä, että Paavalin luiden kerrotaan löytyneen Roomasta, joten olin sen jälkeen Paavali tai vähintään tämän sisko. Siitä aiheesta saimme monet naurut.

Viideltä joka ilta kokoonnuimme yhteen hotellin eteiseen, vai mikä veranta se on. Ihmisiä kulki ohi, ja he kuuntelivat, kun lauloimme Danillon säestyksellä hengellisiä lauluja, rukoilimme ja luimme Raamattua. Välillä kävimme syömässä ja jatkoimme iltaamme klo 22.30 asti yleensä yhdessä ulkona. Lähes joka ilta joku paikallisen seurakunnan työntekijöistä tuli paikalle kuuntelemaan meitä tai jakamaan itse meille jotain.

Pyhä Henki laskeutui yllemme, koska luimme paljon Raamattua, rukoilimme ja puhuimme Jeesuksesta. Hotellin johtaja oli tullut viimeisenä iltayönä koputtamaan vetäjäämme selkään: "Haluan puhua Jeesuksesta!" Hän halusi pelastua! Mies on nyt todistaja omassa hotellissaan kaikille. Myös tarjoilijatyttö halusi saada meiltä Raamatunlauseita muistoksi: hän oli herätyksessä.

Kerroimme todistuksen uskoon tulostamme toisille. Ne olivat vaikuttavia osoituksia Jumalan ihmeellisistä teoista. Myös pojat olivat rukoilleet rannalla, että Jumala puhuisi heille jotenkin. Samalla taivaalla näkyi salama vai mikä se merkki mahtoi olla, jonka he näkivät saman tien. Se oli heille Jumalan osoitus: rukoukset kuullaan.

Eräänä päivänä pelasimme peliä, jossa raskaita palloja yritetään vyörytellä lähelle pikku palloa. Miehiä "Riminin Esterit" eivät päihittäneet psykologisista tai muista yrityksistään huolimatta, mutta nuorison sentään voitimme. Pelaaminen oli hauskaa. Aurinko paahtoi kuin saunassa olisimme olleet!

Viikko puhutteli italialaisia ystäviämme ja hotellin asukkaita senkin takia, että länsirannikolla Italiassa tapahtui traaginen öljyonnettomuus tällä viikolla. Jotkut olivat pelastuneet juoksemalla pakoon, toiset paloivat, koska juoksivat pakoon. Kukaan uhreista ei voinut ennakoida, miten olisi viisasta toimia, että pelastuisi.

Kun olimme tänään lähtöselvityksessä, seisoimme väärässä jonossa. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, sillä pääsimme siirtymään lentokoneeseen johtavaan jonoon. Kyse ei ollut vakavasta erehdyksestä.

Kaikki me jonotamme portille, joka johtaa joko taivaaseen tai helvettiin. Portilla Jumala katsoo tulijan syvimpään sisimpään: onko sydämessä Pyhän Hengen sinetti, joka todistaa, että tämä ihminen kuuluu Jeesukselle. "Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa", sanoo Jeesus. Sydämen usko ja suun tunnustus pelastaa ihmisen: hän siirtyy kuolemasta elämään, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. Taivaspaikka varmistuu uskomalla Jeesukseen. Kadotus ei ole ihmistä varten, mutta sinne päätyy jokainen, joka katsoo ylen Jeesuksen veren.

Oli suuri ilo nähdä hotellin johtajan kaipuu Jumalan puoleen. Hän oli laittanut viimeisenä iltana kaulaansa ison kultaisen ristin. Hän halusi sillä osoittaa uskoaan. Mutta ulkoiset merkit eivät pelasta. Ne eivät riittäneet tuollekaan miehelle, vaan synnit syyttivät hänen tunnollaan. Hän vapautui niistä tunnustamalla Jumalan kasvojen edessä, että tarvitsee Jeesusta, syntien sovittajaa. Rukousta seurasi ilo ja vapatuminen. Enkelit taivaassa iloitsivat, kun yksi Tuhlaajapoika palasi jälleen Isän kotiin.

Suurin anti oli tuo hotellin johtajan pelastuminen. Jeesus maksoi hänestä hinnan vuodattamalla verensä hänen puolestaan. Sen hän teki myös minun ja sinun puolesta, hyvä lukijani. "Ilo ja riemu kuuluu pelastuksen majoista."

Tero tuli pelireissulta; tällä kertaa oli tullut jopa yksi pelivoitto!
Siunausta sinulle, arvoisa lukijani alkaneelle viikolle!