26.06.2009 - Vanhakin elpyy, kun päivä koittaa

Sää kuin Etelä-Euroopassa - helle!

"Vanhaan tuli eloa", Tero totesi, kun kulki toistamiseen sohvan ohi. Ensi kerralla, kun hän ohitti minut, makasin kuulemma peiton alla elottoman näköisenä. Kun Tero palasi suihkusta, olin lukemassa Raamattua samalla sohvalla, mutta olin heittänyt peiton pois ja heiluttelin varpaitani.

Ari sairastuu joka kerta, kun olen lähdössä lomalle, riippumatta, tietääkö hän minun lähdöstäni vai ei! Hän siis saa ylimääräisen tulehduksen tai kuumekohtauksen. Niin kävi nytkin alkuviikosta, kuten kirjoitin. Kummallista oli se, että taudin oireet häipyivät saman tien, kun minä tulin paikalle! Kuitenkin verikokeet osoittivat melkoista tulehdusta, johon aloitettiin antibiootti. Arin keuhkot olivat puhtaat, kun lääkäri kuunteli ja hän on hengittänyt oikein hyvin sen jälkeen, kun tauti pakeni, jos niin voi sanoa.

Rukoilin seuraavana aamuna varhain, mistä oikein on kyse, kun tämä sama kyllästyttävä kierre toistuu kymmenettä kertaa vähintään. Näin unen, jossa oli valkoinen huone, ja näin kirkkaan sinistä, ilmeisesti se oli kukkakimppu. Ei mitään muuta kuin sinistä ja valkoista. Minulle sanottiin sanoja tai sain ymmärryksen, en tiedä, miten se tapahtui. Tuo ilmestys, uninäky, viittasi kysymykseeni, ja selitys sille oli:
"Teitä riisutaan kaikesta turhasta, vain oleellinen jää."

Kyselin ystävältämme, mitä sininen väri tarkoittaa, mitä tarkoittaa kukkakimppu. Hän kertoi, että sininen viittaa taivaallisiin, ja kukat siunaukseen.

Nuo sanat vahvistivat unessa saamaani selitystä: Jumala siunaa meitä, mutta hänen täytyy riisua koko ajan meitä, ettemme etsi rauhaamme maailmasta.

Luin juuri Pimeys laskeutuu -kirjan, Frank E. Perettin kirjoittaman. Se pitäisi jokaisen valvovan kristityn ehdottomasti lukea! Meillä ON taistelu henkivaltoja eikä ihmisiä vastaan. Se on jatkuvaa, jos olemme hengellisesti hereillä, vaikka Jumala antaakin välillä lepoaikoja, että kestämme.

Eilen tein pari möhläystä. Rupesin korjailemaan kahta kesäpaitaani. Restauroinnin jälkeen molemmat lensivät roskiin! Innoistuin myös lyhentämään tukkaani. Siitä tuli kohtalaisen kaamea, vaikka Tero avusti. Mutta lyhyempi se on, ehdottomasti, ja onneksi hiuksia jäi vielä päähänkin. Arin mielestä tukka oli kuitenkin oikein hieno, ja tulin iloiseksi kohteliaisuudesta.

Olimme Arin kanssa ulkona eilen pari tuntia. Leikkasin hänen tukkansa ja vietimme aikaa männyn juurella lammen rannassa varjossa. Oli helle, mutta meidän oli hyvä olla. Tunsin syvää rauhaa ja koin, että enkelijoukothan ne meitä ympäröivät, siitä lepo ja ilo. Ari nukkui jonkun aikaa. Tunsin pelkkää rakkautta ja riemua Aria kohtaan.

Eilisiltana sain äkillisen kurkkukivun! Se tuli kuin heittämällä, aivan oudosti. Sen jälkeen poskiontelo meni tukkoon yöllä, vaikka syön tuhtia onteloita avaavaa lääkettä! Vedin suolavettä sierainten kautta, että röörit puhdistuvat. Lisää lääkettä, kurkkutablettia, huivia kaulaan ja säärystimet villasukkien lisäksi kesähelteisessä yössä. Talomme on viileä helteilläkin.

Aioin mennä viemään juomista talkooväelle tänään, kun Kansanlähetyksen telttaa pystytetään Kasarmin kentälle. Peruin sen reissun. Nyt on vain keskityttävä minulle oleellisimpaan: käytävä Arin luona, rukoiltava ja pidettävä itseni kunnossa, sikäli kuin se minusta riippuu.

Tero lähtee Kristiinankaupunkiin Evankeliumijuhlille. Hän kävi kolme vuotta sitten Sley:n rippikoulun Esantuvalla Lapualla ja sai sieltä hyviä ystäviä. Olen iloinen Teron juhlille menosta. Jumala on hyvä Isä Arin ja minun lapsille. Toinen nuoriparimme suuntaa avioliittoleirille.

Myrskyjen keskellä yritän pitää mielessä Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: "Minä se olen!"

Enkelijoukkoja sinunkin ympärillesi, arvoisa lukijani. Nautitaan kesästä ja kuunnellaan puheita hengellisiltä päiviltä, jos emme itse pääse mukaan sellaisille.