23.06.2009 - Kotona taas

Kesäkeli: aurinkoa ja lämmintä, tuulee

Lähdin juhannuspyhänä Nivalaan. Tuntui, että on päästävä jonnekin pois hetkeksi. Kolmessa tunnissa olin Kurvilan pihassa. Vietin illan veljen perheen kanssa. Myöhemmin ajoin mökille, joka on alle viiden kilometrin päässä veljeni talosta. Vanhempani ja toinen veljeni asuvat lähistöllä myös.

Laitoin "raasun" kamiinaan, ja loioin petissä kuin Ellun kana. Oli täysin hiljaista, paitsi lintujen viserrys kuului metsästä. Yö meni kuhkiessa hereillä. Yhden aikana ulkomittarissa oli neljä, ja viiden aikana vain alle kaksi astetta lämmintä! Jossain lämpö laski pakkasen puolelle.

Nukuin uudestaan, ja kävin aamu-uinnilla, kun heräsin ennen yhdeksää.

Yllätin äidin ja isän täydellisesti, kun ilmestyin aamupuuron aikaan tupaan. Heille oli tullut yllätysvieraita edellisenä iltana, joten sakkia oli koolla tuvan täydeltä.

Lähdin Nivalan kirkkoon. Kävelin ennen jumalanpalvelusta hautausmaalla. Sukuhautaamme oli tullut lisää nimiä kevään aikana. Vähäsöyringin sukuhauta, jonka isänisäni osti kirkkomaalta kauan sitten, sijaitsee sakariston lähistöllä. Tiesitkö, että vainajat haudataan pää kirkkoon päin? En ole varma, tehdäänkö niin aina ja joka paikassa, mutta veljeni, joka on hautapaikan haltija, tiesi kertoa asian.

Sukuhaudassamme on 10 paikkaa, viisi molemmin puolin hautakiveä. Siihen on haudattu isänisäni vaimoineen sekä hänen kaksi veljeään vaimoineen. Sen jälkeen lisäksi näiden sisko, äiti (muistaakseni?) sekä lapsia. 25 vuotta täytyy vähintään kulua, ennen kuin samalla paikalle voidaan haudata uudestaan.

Kävin myös Kukkolan haudan luona. Luin mummun ja papan syntymä- ja kuolinvuodet. Tämä on äitini vanhempien ja isovanhempien hautapaikka. Mistähän nämä hautausasiat tulivatkaan mieleeni?

Kirkossa muistelin 28 vuoden takaista vihkiparia, joka asteli Nivalan kirkon alttarille ja lupasi rakastaa toinen toistaan myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema heidät erottaa. Silloin Ari käveli reippaasti ja oli nuori mies, kuten hänen tuleva vaimonsakin.

Ehtoollispöydässä oli hyvä rukoilla ja puhua Jumalalle kaikki asiat niin kuin ne nyt ovat. Tulevankin sain jättää Hänelle.

Tapasin toisen veljen perhettä vielä päivällä ja lähdin iltapäivällä mökille takaisin äidin antaman runsaan eväskorin kanssa. Laitoin tulen takkaan, ja nukuin vähän aikaa. Minun on tosi vaikeaa nukahtaa päivällä, ja yölläkin, niin ettei sen puoleen!

Vaikka sää oli ollut kalsea ja kylmä, sateinenkin, se muuttui yllättäen illalla aurinkoiseksi. Kävin taas uimassa lammessa. Vein patjan laiturille tyynyineen ja menin pariksi tunniksi lukemaan auringon lämpöön. Sittenkin piti pitää pitkähihainen yllä ja sukat jalassa! Kumma kesä! Alakuva on laiturilta itseottamani, joten sen takia lähikuva.

Illalla kävin taas uimassa ja asetuin takkatulen rätistessä lukemaan. En jaksanut lämmittää saunaa; minulla ei ole hyvä "saunapää", vaikka kotona mielelläni saunonkin. Veljeni poikkesi, kun kulki pellollaan, ja juttelimme syntyjä syviä. Lapsista, elämästä.

Maanantaiaamuna sain mahtavan nimipäiväesityksen: Pena ja Eila, vanhempieni vieraat, vetaisivat hienon onnittelulaulun minulle. Penalla on kantava ääni, ja jopa huonokuuloinen isänikin kuuli joka sanan.

Lähdin kotimatkalle. Perillä kotona olin aivan uupunut ja sairaan väsynyt. Pistäydyin kuitenkin Arin luona.

Yöllä mietin elämääni ja kaikkia suuria kysymyksiä. Liian suuria kysymyksiä. Uni karkaa sellaisten edestä. Heräsin neljältä. Silloin aurinko nousi ja oli suloinen kesäaamu. Luin Raamattua ja rukoilin. Keitin kahvit ja menin uudestaan nukkumaan.

Ensi pyhänä lähden Italiaan viikoksi. Odotan sitä matkaa, mutta samalla suren, kun Arin pitää jäädä tänne. Suruni Arin sairaudesta tulee esiin erityistilanteissa. Tavallinen arki on helpointa. Pyhät, juhlat ja lomat ovat raskaimpia.

Tänään,toivottavasti, jaksan lähteä Arin kanssa ulos. Ulkona on helppo olla, ja minulla on hyvä mieli, kun Arikin saa olla pois sairaalahuoneesta. Mutta sitä ennen pitää jaksaa kaikenlaista, että sinne pääsemme. Aina en jaksa. Ei tarvitsekaan, mutta haluaisin jaksaa.

Aamulla aikaisin valvoessani ymmärsin, että minua riisutaan jälleen. Jumalan voima tulee ilmi siinä, kun minä olen heikko enkä jaksa. Silloin jokainen tietää, että voima tulee Jumalasta. Jeesus on se silta, jonka varassa saan lähestyä Jumalaa, ja joka kantaa heikon, avuttoman ja syntisen ihmisen Jumalan helmaan. On turvallista luottaa elävään Jumalaan, joka on minunkin Vapahtajani.