20.06.2009 - Terveisiä Helsingistä juhannuksena

Tuulista, valoisia pilviä, mutta aurinko ei paista, viileää

Lähdimme torstaiaamuna Maaritin perheen kanssa autolla Helsinkiin. Maarit, miniämme sai maisterin paperinsa jossain hienossa yliopiston tilassa. Juhla kesti reilun tunnin. Sen jälkeen me lähisuku kokoonnuimme viettämään juhlaa Jyrkin ja Maaritin kodissa. Maarit ja Hanna, pikkusisko, olivat pistäneet pöydän koreaksi. Jyrki kaateli kahvia isännän elkein. Lopuksi rukoilimme yhdessä, ja se oli hyvä päätös Maaritin ahkeralle opiskelulle.

Olin Terhin ja Tatun luona yötä. Jossain rytäkässä kadotin toisen lyyrani kansallispuvustani. Pidin pukua ylläni vielä aattopäivänkin, kun menin tapaamaan ystävääni; hän haki minut Pasilan asemalta heille kotiin. Oli antoisa hetki ystävien kodissa.

Junassa oli onneksi rauhallista, ei mitään kännäilyä, vaikka matkustajia oli kumman paljon aattopäiväksi. Istuin erään nuoren neidon vieressä osan matkaa. Hän sai lähtölahjakseen Johanneksen evankeliumin, joka minulla oli mukana. Laitoin siihen tämän osoitteeni, joten terveisiä vaan, kaunis neito, jos satut lukemaan tätä! Siunausta sinun nuoreen elämääsi.

Loppumatkalla juttelin ikäseni naisen kanssa. Hän selitti tupakanpolton haittoja, mutta oli sitä mieltä, että siinä on hyvät puolensa, kun pysyy kohtuudessa. Hmm, niinköhän on laita.

Kävelin asemalta kotiin, kolmisen kilometriä. Helsingistä lähtiessäni satoi, matkalla sää kirkastui, ja Vaasassa lähes paistoi aurinko. Helmani vain tuulessa hulmusivat eikä ollut yhtään kylmä, mutta ei kuumakaan. Helteen pelkoa ei kesäkuussa ole ollut, valitettavasti.

Joku herrasmies asteli vastaani. Hän tiedusteli kohteliaasti, minne olen menossa noin kauniissa asussa! Kerroin juhlista, ja hän olisi mieluusti mennyt sinne myös, mutta matkan pituus tyrehdytti ilmeisesti hänen juhlaintonsa.

Lähellä kotiamme, Peippometsän luona, kukkivat kielot. Poimin kimpun kotiin viemisiksi. Tervehdin pyöräilevää pariskuntaa, jonka rouvan tunnistin. Hän hoiti Aria palvelutalossa aikoinaan.

Suihkussa käytyäni kävelin Arin luo. Vein hänelle matkaterveiset ja uudet kirjakuuntelemiset. Olin pyörtymistä vaille väsynyt, joten jätin hänet kuuntelemaan Pentti Heinilän "Erittäin salainen" -kirjaa, joka on jännittävä ja mielenkiintoinen. Nyt olen menossa Arin luo jälleen, jahka selviän toimistani.

Heräsin kahden maissa yöllä. Luin Raamattua ja purin Jumalalle taakaksi asti kasvanutta lastiani. Sain Sanan vahvistukseksi itselleni. Siitä kiinni pitäen keitin aamukahvit klo 3.30 ja menin nukkumaan. Heräsin kymmeneltä puhelimen soittoon. Väärä numero! En ehtinyt enää kirkkoon, mutta kuuntelin jumalanpalveluksen radiosta.

Aurinko näyttäytyy! Ruoka on valmista. Elämä tuntuu nyt juuri surulliselta ja vaikealta, mutta sellaista elämä on välillä.

Saarnaaja sanoo:
11:8 Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. Kaikki, mikä tulee, on turhuutta.

Laitoin lipun liehumaan illalla, kun tulin kotiin. On juhannus!

Sinullekin, arvoisa lukijani, iloa kenties murheesikin keskelle. Emme ole koskaan yksin suruinemme, vaan Jumala näkee meidät. Kukaan ei ole niin syvälle, etteikö Jeesus olisi kulkenut sitä tietä edellämme ja Hän on nytkin kanssamme, jos emme kiellä Hänen seuraansa.

Siunausta sinun päivääsi!