17.06.2009 - Aurinkoinen armas säteilee

Sää vieläkin vähän kolea, mutta sentään aurinkoinen tänään

Olipa ihanaa, kun aurinko suvaitsi paistaa tänään. Eilen huomasin sohvalla pohtivani lukiessani vuodenaikaa... syksyhän nyt... kunnes muistin, että elämme keskikesää! Mutta kun oli pimeää ja koleaa, niin syksyltä tuntui.

Tapasin erään ikätoverini fysioterapeutin odotushuoneessa. Hän sanoi sairastaneensa masennusta viime syksystä asti. Vieläkään hän ei tuntenut itseään terveeksi. Hän arveli, että sairaus on hiipinyt hitaasti huomaamatta hänen elämäänsä. Ulkoisesti kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Jäin miettimään omaa jatkuvaa väsymystäni. En tosin ole masentunut, mutta uupumus väijyy nurkan takana varmaan koko ajan. Paljon mitään lisäkuormitusta en tarvitse, kun akkuni näyttää tyhjää. Eikä se ole ihme. Vuosikymmenet perheemme on elänyt äärirajoilla monella tasolla.

Kävin uimassa tänään. Pukuhuoneessa oli terapeuttiset keskustelut rouvien kanssa itse kunkin säryistä ja kivuista. Ne tuntuvat vähenevän, kun niistä oikein leveilee toisten kanssa. Pyöräilykin tuntui kevyeltä, kun aurinko paistoi.

Olimme Arin kanssa pari tuntia ulkona. Arin veli tuli samaan aikaan, ja juttelimme auringonpaisteessa hyvän tovin. Hän käy joka viikko Arin luona ja Ari on sen takia pysynyt hänelle läheisenä ja päinvastoin. Ari väsyi selvästi ulkona, joten lähdin jo kuuden maissa kotiin, kun sain hänet vuoteeseen.

Hoitajan kanssa tuli rakentava keskustelu. Hän kertoi lähettäneensä Arin kotiin sunnuntaina, ja hänen mielestään Arilla oli kaikki hyvin. Toinenkin hoitaja oli ollut vieressä, eivätkä he olleet huomanneet Arin niskatuen olleen huonosti. (Kysyin Arilta myöhemmin, ja kyllä se oli ollut väärin heti alusta lähtien. Se ei voi muljahtaa väärään asentoon kesken matkan, jos se on kunnolla.)

Olin iloinen, että hoitaja tuli seilvittämään asian, enkä kanna mitään kaunaa.(Kerroin asiasta aiemmassa Ajankohtaisessa.) Uskon ja toivon, että vastaisuudessa asiaan kiinnitetään paremmin huomiota. Aria tuoliin laitettaessa on huomattava senkin sata asiaa: miten jalat ovat, entä kädet, niska, pään asento, niskatuki, jalkatuet, vyöt ja selkänoja. Ei ihme, että hoitajat eivät huomaa kaikkea. Enhän itsekään huomannut alkuvaiheessa, mutta nykyisin laitan Arin tuoliin monesti viikossa, jote hallitsen homman paremmin kuin hoitajat, joiden vuorot vaihtuvat, ja potilaita on paljon.

Keittiössämme on tapahtunut pieni ihme. Tyhjensin jääkaapin ovessa 10 vuotta olleet lasten piirustukset, tarrat ja muut. Sinitarra oli pinttynyt niin lujasti, että veitsen avulla irrotin tarrat. Koko keittiö näyttää erilaiselta! Muitakin piirustuksia ja hyllyköitä tyhjentelin. Olen tosi tyytyväinen. Roskis tosin täyttyi sekä auto, mutta ensi viikolla auto tyhjenee, kun teen kirppari- ja sukulaiskierroksen.

Saunaamme jälleen tänään Teron kanssa. Se tuntuu kesäiselle ja antaa loman tuntua. Huomisaamuna pukeudun kansallispukuuni ja kirmaisen Helsinkiin miniän perheen kyydissä juhlimaan Maaritin valmistumista. Senaatintorin vieressä yliopiston juhlasalissa pääsemme Maaritia onnittelemaan. Onpa se juhlavaa! Kiva, jos aurinkokin juhlisi kanssamme.

Hyvää juhannuksen odotusta, arvoisat lukijani!