04.06.2009 - Kesäflunssan taltuttamana

Iltayöstä vähän satoi, nyt vain tuulee kovasti

Viimeksi kirjoitin, ettei olkavarren särky estä kirjoittamista. Nyt se on siinä kintaalla, että voin kirjoittaa. Odotan lääkärin soittoaikaa ensi viikolla.

Tänä aamuyönä ajattelin Aria. Istuin höyryä hengittämässä, että saisin keuhkoputkeni ilmastoinnin toimimaan. Miten inhottavalta tuntuu, kun kutittaa kurkkua, yskittää jne. Tiedät tunteen, sillä todennäköisesti sinäkin olet ollut joskus räkätaudissa. Mutta jos pitäisi vain maata selällään sängyssä kuten Ari, odottaa, että joku tulisi, kun suu on niin täynnä, ettei henki kulje! Tai jos pitäisi maata räkäisenä, eikä voisi valittaa sanallisesti eikä kirjallisesti, kuten minä tässä ruikutan.

Ari tarvitsee mahdottomasti Jumalan voimaa sairauden kanssa elämiseen. Oma äitini sai tasapainohäiriötilan kerran, olikohan se Menierin tauti, vai mikä. Hän kertoi, että Ari tuli ensimmäisenä mieleen, kun hän ei kyennyt päätä nostamaan lattiasta huimauksen takia.

Samoin mietin olkavarteni kolotusta. Voin ottaa lääkettä tai puhua kivustani. Ari voi joutua olemaan huonossa asennossa pitkään, jos kukaan ei käy huoneessa tai huomaa kysyä, pitäisikö asentoa muuttaa. Onneksi hän saa nykyisin joka päivä panadolia jonkin verran sen takia, etteivät kivut vaivaa. Onneksi Ari ei yleensä ottaen ole kipeä. Tämä on minun käsitykseni, ja luulen tuntevani Arin paremmin kuin muut.

Joskus ahdistuin ajatuksesta, että Arin pitää vain maata sängyssä aamusta iltaan: miten hän saa aikansa kulumaan. Ari kuitenkin ilmaisee, ettei hänen tule aika pitkäksi. Uskon, että Jumala on lyhentänyt hänen päivänsä. Tarkoitan, että ajan kulku on erilaista Arille.

Luulen, että Arille on tärkeää tietää, milloin tulen. Silloin hän voi ruveta jo odottamaan tuloani. Pikku prinssi -kirjassa on ajatus, miten ihanaa on odottaa toisen tuloa, kun tietää, että hän on tulossa.

En ole hurjistunut tästä flunssasta pahemmin, sillä tämä on sopiva liukuma lomaan! Olen joutunut kieltäytymään monesta kyläreissusta ja menosta tämän takia, mutta se ollut itselleni tarpeen. Pitää päästä eroon työkaudesta ja saada asettautua kesään.

Arin luona käyminen ei ole minulle "kyläreissu". Siihen en tarvitse tätä nykyä erityisiä voimia, paitsi silloin, jos hän rohisee kovasti, niin etten jaksa sitä kuunnella: silloin minun on vain lähdettävä pois, jos väsyn. Eilen illallakin olin pari tuntia Arin luona. Tein petin Arin viereen parista tuolista ja peitoista, niin että näin Arin kasvot. Kun hän tarvitsee imua, minun on helppo kipata itseni pystyyn.

Kuuntelimme eilen, kuten usein muulloinkin, evankeliumeja. On ihana seurata Aria, kun hän nauraa Jeesuksen vertauksille, fariseuksien touhuille ym. Sydämeni on yltäkylläisen onnellinen, kun näen, että Ari voi hyvin ja on tyytyväinen. Arin luona olen kotona. Hän on minulle hyvin rakas ja tärkein ihmiseni.

Liikkumiseen, tekemiseen ja menemiseen tarvitaan voimaa. Sitä enemmän voimaa kysytään olla paikallaan, odottaa vuodesta toiseen Jumalaa, kuten esimerkiksi Ari tekee. JUMALAN VOIMA tulee täydellisesti ihmisen heikkoudessa. Ari on lähellä Jeesusta, ja minä saan katsella tuota ihmettä, kuten laulussa sanotaan.

Kesäajan suunnitelmissani on seuraavaa:
- Nivalassa käynti lähiaikoina, mökille yöksi
- Lappajärvellä käynti erään tuttavan kanssa päiväseltään
- ystävän vierailu meillä ehkä pe-la
- kalastuksen päivään Arin kanssa tulevana lauantaina, jos sää sallii
- miniän maisterijuhla juhannuksen alla Helsingissä. Ystävän tapaaminen
juhannusaattoaamuna Helsingissä samalla reissulla
- viikko Italiassa kesä-heinäkuun vaihteessa Riminissä. Ohjelmassa
Raamattuopetusta ja lomaa
- jos ehdin, käyn Kartanonväessä Haapavedellä, mutta voi tehdä tiukkaa
- jos aikataulut stemmaa, parin entisen koulutoverin tapaaminen Nivalassa
- lisäksi kesäseuroja, jos saan Arin mukaan sekä
jumalanpalveluksia ja ystävien tapaamisia

Arin kanssa olen aina kun mahdollista. Tuo on minun suunnitelmani, mutta Jumalalla voi olla toinen järjestys. Tapahtukoon Jumalan tahto, eikä minun.

Tero on pystyttänyt kesäkatoksen ja patja odottaa keinussa, mutta on pilvistä ja kylmää, joten ei kiinnosta kesämajassa löhöily. Taidan lähteä valkosipulia ostamaan, ja liittyä haisevien kerhoon loppuviikoksi. Jospa flunssa pakenisi, eivätkä vain ihmiset ;)

Eilen kävin kirjastossa hakemassa pinon kirjoja. On suloista sukeltaa kirjojen maailmaan.

Voi hyvin!