31.05.2009 - Juhlat juhlittu, syreeni pukkaa jo kukkaa

Ihana kesäsää

Mistä johtuu, että menomatkan reilut 200 km tuntuivat hetkoselta, mutta vastaava tulomatka tuntui kestävän viisi kertaa kauemmin? No, väsymyksestä tietenkin.

Olipa meillä hieno reissu eilen Keski-Pohjanmaalle! Olimme kahdella autolla liikkeellä nuortemme kanssa. Äitini oli laittanut ruuan, ja tapasimme siis vanhempani ensiksi. Kävimme alkuun onnittelemassa stipendin saanutta keskimmäisen veljeni keskimmäistä lasta, joka valmistui maaseutuyrittäjäksi. Tomera, iloinen ja ahkera nuori nainen tämä neiti! Onnea ja Jumalan siunausta hänelle.

Sitten suuntasimme nuorimman veljeni vanhinta ja ainoaa poikaa onnittelemaan, hän pääsi ylioppilaaksi. Perässä on tulossa neljä neitoa. Olimme ensimmäiset vieraat, ja nautimme suloisesta säästä pihatuoleissa ja sukulaisten kanssa keskustellen. Sieltä on oheinen yläkuva.

Tunnin ajomatka johdatti vanhimman veljeni luo, jonka nuorimmainen sai valkolakkinsa. Jo maistui taas kahvi ja pöydän antimet! Kuljimme suvun kanssa samaa reittiä, joten tapasimme jälleen heitä ja lisäksi muita. Sää helli kaikkia juhlijoita.

Perjantai-iltana nuoret tulivat Helsingistä myöhään tänne Vaasaan. Saunan jälkeen emme jaksaneet paljon puhella Jyrkin ja Maaritin kanssa yhdessä, kun oli mentävä nukkumaan. Eilisiltana sen sijaan Terhin ja Tatun ollessa meillä keskustelimme pitkään, vaikka olimme kaikki voipuneita ja matkasta väsyneitä. Jyrki ja Maarit sen sijaan kiitivät vielä kavereita juhlimaan.

Kun nuoret ovat vihdoin käymässä, on jo valmiiksi ikävä heitä. Mutta jos rakastaa, myös ikävöi. On parempi tuntea kuin kieltää tunteensa. Miniä valmistuu maisteriksi kolmen viikon päästä, joten silloin tapaan näitä nuoriamme jälleen Helsingissä, sillä aion mennä Maaritia onnittelemaan.

Nuoriso nukkuu vielä. Minä, kurja, valvon illalla ja herään ilman kukonlaulua, vaikka olisin väsynyt. Mutta onpa aikaa kirjoitella ja lueskella rauhassa.

Tämän päivän tekstiä Chambersin kirjasta olen varmasti siteerannut ennenkin, sillä se on paksusti alleviivattu kirjassani:

"Jos minä sijoitan luottamukseni ihmisolentoihin ensin, niin minä päädyn jok`ikisen epäilemiseen; minä katkeroidun, koska olen yrittänyt odottaa ihmiseltä sellaista, mitä kenelläkään ihmisellä ei voi olla - ehdotonta oikeutta.
Älä koskaan pane luottamustasi muuhun kuin Jumalan armoon, itsessäsi ja kenessä tahansa."

Tuon kun sisäistäisin ja oppisin panemaan käytäntöön, minun ei tarvitsisi koskaan pettyä ihmisten tai itseni suhteen. Kun osaisin heittää ankkurin Jeesukseen Kristukseen joka asiassa, sillä Hän kykenee kannattamaan kaiken. Minä itse tai kukaan muu ei siihen kykene. Tämä on varmasti elämän mittainen opeteltava.

Tänään nuoret käyvät Arin luona. Itsekin menen sinne jossain vaiheessa. Terhiä tapaan alkuviikolla, sillä hän on lomalla. Tatu on töissä pari viikkoa maisemissa, sillä hän tekee ohjelmistotyötä isänsä yritykseen. Nuoripari siirtyy yöpymään vävyn kotiin tänään.

Huomenna käyn antamassa ääneni eurovaaleissa. Aion myös jatkaa kellarin siivousta alkuviikolla, jos intoa riittää. Pölyinen siivoushommahan tekee "eetvarttia" kurkkukivulle :(

En taida malttaa kirkkoon tänään, vaan kuuntelen radiojumalanpalveluksen. Toivon saavani kurkkukipuni kuriin, että voin mennä uimaan vaikka jo huomenissa.

Hyvää lepopäivää jokaiselle lukijalleni.