28.05.2009 - Piha näkyy paremmin, kun Tero pesi ikkunat

Kaunis päivä, raitis tuuli

Kiitos Jyrkin, ajankohtaisen pitäisi taas mennä sinne, minne tarkoituskin, eli sivuille. Kuvat vielä temppuilivat; tiedoksi Jyrkille. Kerron huomenna tarkemmin. Jotain päivityksiä on joku tehnyt, minä (?) tai joku muu, ja sen johdosta häikkää.

Sain ensimmäisen kesämuumin kai kolme vuotta sitten eräältä hoitolapselta. Yhden ostin itse ja äskettäin sain tyttäreltä uusimman. En muista tuon yhden kohtaloa. Tuo sukeltajamuumi kulki kesän mukanani Nivalassa, ja se herättää minussa hyviä, lämpimiä, iloisia, valoisia muistoja.

Eilen illalla luin 2 Kor 4. luvun, ja sain paljon rohkeutta ja iloa. Itse asiassa ei minun ollut huono olla, mutta olin ylen väsynyt ja sen takia ärsyyntynyt.

Tänään kipaisin Arin luo kymmeneksi aamulla. Lääkäri sattui tulla kuuntelemaan Arin keuhkoja, ja sieltä kuului ylimääräisiä ääniä. Crp oli koholla eilen, huomenna uudet lukemat. Antibioottikuuri jatkuu. Sitten tulivat äänestysihmiset, tuttuja aikaisemmilta kerroilta. Neljä ihmistä, virallista puuhaa. Ari äänesti eurovaaleissa, ja minä avustin.

Ompelin vauvan nuttua parsinneulalla Arin luona, ja heitin langanpätkiä roskiin. Samalla neula hävisi kuin tuhka tuuleen. Sitä ei löytynyt kerrassaan mistään! Tongin roskiksen ulko- ja sisäpuolelta. Nuuskin kirjavaa lattiaa ja kaikki muutkin paikat. Arista se oli aika huvittavaa. Neula oli ja pysyi poissa.

Juttelin Arin osastolla Pirkon, siivoojan, kanssa. Hän oli viimeksi syyskuulla nähnyt Arin, sillä hän on toisella osastolla nykyisin työssä. Pirkko oli vilpittömästi sitä mieltä, että Ari ei ollut 1,5 vuoden aikana koskaan noin hyvässä kunnossa hänen työskennellessään osastolla, kuin mitä tämä on nyt. Pirkko kertoi, että häntä jännitti mennä Arin huoneeseen, sillä hän muisti hyvin, miten huonona Ari oli välillä. Tulinpa tosi iloiseksi kuullessani tuon!

Sitten kipin, kapin koulun kevätkirkkoon. Me henkilökunta lauloimme aluksi Soi kunniaksi Luojan, ja sehän sopi minun pirtaani vallan hyvin, sillä se on meidän vihkivirtemme. Iltapäivä meni lapsosten kanssa pihalla ja sisällä leikkiessä. Vein porukan jälleen bunkkeriin hetkeksi Peppiä kuuntelemaan. Sen jälkeen pojat tekivät voltteja patjoilla, ja tytöt ihailivat. Kun pojat poistuivat pihalle, tytötkin uskalsivat temppuilemaan.

Illalla menin vielä sairaalaan. Tiesin, että Ari odottaa, ja minä halusin mennä hänen luokseen. Ari oli kuuntelemassa jo kolmatta Siion-kronikkaa. Katsoimme jotain seiskalta ja yhden puutarhaohjelman ykköseltä. Ari yski koko ajan vimmatusti. Sain olla jatkuvasti imun varressa. Tilanne rauhoittui, kun lähdin pois parin tunnin jälkeen. Ari jatkoi kirjan kuuntelua.

Kävin kaupassa, kahdessakin. Petasin jossain välissä vuoteet toiselle nuorelle parille huomiseksi ja siivoilin hiukan. Pelakuut ovat osittain pihalla, osa sisällä. Sää on vielä aika raitis, mutta tekisi mieleni saada kasvit pihalle.

Tämän päivän hartauskirjan teksti puhui luovuttamisesta. Jaakob roikkui kaikella painollaan taistelutoverissaan kiinni, kun lonkka oli murrettu. Hän ei luovuttanut, ennen kuin sai siunauksen. Näin tulee meidänkin tehdä. Saamme pitää kiinni Jumalan lupauksista. Ne eivät petä, emmekä joudu häpeään, kun toivomme on Jumalassa.

Huominen on töitä ja sitten minulla alkaa loma. Mukavalta se tuntuu! Tunnen itseni kohtalaisen hyväkuntoiseksi, ja talvi tuntuu vierähtäneen sittenkin nopeasti. Niin se on aina: ensin aika on pitkä, sitten se loppuukin ikään kuin kesken.

Näin on myös koko elämämme. Sitä tuntuu riittävän, mutta yhtäkkiä on aika lähteä. Luonnonlaki ilmeisesti. Juuri kun totumme johonkin, on muutoksen aika. Kun äiti oppii vauvan rytmin, tämä onkin kasvanut niin, ettei nukukaan enää yhtä kauan tai jättää päiväunet pois. Tuo on jäänyt mieleeni, kun lapset olivat pieniä.

Siispä pysykäämme liikkeessä, matkalla kohti taivaallista päämäärää, pysyvää kotia. Täällä olemme vielä matkalla, mutta äkisti olemme perillä. Sen takia älkäämme luovuttako, vaikka välillä matkanteko tihkaisee pahimman jälkeen. Seuraavana päivänä on jälleen uudet voimat ja uusi armo.

Niitä odotellessa: Hyvää yötä, arvoisat lukijani!

jk. Jos tuo hieno neiti-muumi on, Terhi, sinun viime vuonna antamasi äitienpäivälahja, niin kerro!