27.05.2009 - Väsyttää

Kova tuuli ja pilvistä on.

Talletin mielestäni ajankohtaiskirjoituksen, niin että voin laittaa sen
sivuille. Nyt en löydä sitä mistään. Tänään on ollut sellainen päivä, että
kaikki tökkii ja väsyttää. Lähetän juttuni nyt Jyrkille, ja hän tallentaa sen,
kun en itse selviä hommasta. Huokaus.

Eilen sain rohkaisevan palautteen eräältä lapselta, kun kerroin, etten hoida
tulevia tokaluokkalaisia luultavastikaan ensi syksynä. Yksi noista nykyisistä
ekoista huudahti: "Miten me sitten selvitään?" Vakuutin, että ihan hyvin
kaikkien muidenkin kanssa selviävät noin reippaat lapset.

Olin tänään olkavarren ultraäänikuvassa. Ei mitään erityistä näkynyt: pitäisi
tehdä syvempi tutkimus vian selville saamiseksi. Perjantaina saan soittaa
työterveyslääkärille ja kysellä asiasta. Samalla reissulla tapasin poikamme
Petrin lääkärijonosta. Hänellä oli selkä äitynyt taas tosi kamalaan malliin.

Sen jälkeen menin sitten Arin luo. Siinä vaiheessa olin jo aika puhki. Ari oli
kuin Naantalin aurinko jälleen. Tulehdusarvo oli tänään jotain päälle 60.
Antibiootti menee, uudet verikokeet huomenna tai perjantaina. Ari yritti sanoa
jotain, mutta en saanut selvää. Meinasin alkaa itkeä, sillä se oli lähes
viimeinen pisara. Tuntui, että nyt pitäisi saada päästellä helpotuksen höyryjä,
mutta ei ollut mahdollisuutta siihen.

Töissäkin vastusti. Yritin tulostaa kirjettä vanhemmille; kirjoitin sen kotona
ja lähetin sähköpostilla. Koulun tulostimesta oli muste lopussa! Lähetin postin
kanslistille. Hän ei saanut sitä auki. Menin itse kanslistin koneelle. Ei
auennut posti. Hiivittiin rehtorin koneelle kanslistin kanssa, mutta sekään
kone ei osannut avata liitettäni. Niinpä tulostin juuri kotona tekstin. Toivon,
että edes toinen koulun kopiokoneista on huomenna kunnossa!

Keittäjälle purin harmejani töissä, sillä pääni meinasi poksahtaa Petrin selän
takia ja kaikesta muustakin. En jaksa selostaa kaikkia harmejani, kun ei huvita
itsenikään niitä ajatella.

Olisi puuttunut enää pari kirjettä kustantajilta, jotka olisivat ilmaisseet,
että ei kiitos, emme kustanna kirjaasi. No, ne ovat kai tulossa myöhemmin, kun
eivät tänään tulleet :(

Lapset ovat koulussa jo suunnilleen yhtä lennossa kuin puutkin tuulen
riepotellessa niitä. Vein porukan bunkkeriin kuuntelemaan Peppiä hetkeksi, ja
silittelin lasten tukkaa. Myöhemmin pelasin uunoa muutamien lasten kanssa
juuri, kun eräs äiti tuli hakemaan poikaansa. Minun piti sanoa "uuno", sillä
minulle jäi vain yksi kortti käteen, mutta sanoinkin vahingossa "aamen". Alan
jo puhuakin mitä sattuu.

Tänään sanoin Jumalalle väsyneenä ja kyllästyneenä: "Tee mitä tahdot,
tapahtukoon sinun tahtosi. Minä en voi, jaksa enkä osaa. Ja meinaan kuolla
tähän sairausrumbaan." Tästä siis on hyvä jatkaa. Nollasta jälleen, siltä
tuntuu.

Kai sen pitäisi lohduttaa, että kaikilla on näinä aikoina raskasta. Onneksi
parhaat päivät ovat vasta tulossa! Pärjäile sinäkin!