21.05.2009 - Helatorstaina virkistymässä Arin kanssa

Puolipilvistä, aurinkoista, vähän sadetta, hiukan tuulta: siis kesä!

Tero lähti eilen Helsinkiin. Hän on pari päivää pystyttämässä maailmannäyttelysysteemejä keskikaupungilla. Siitä hän nettoaa rahaa liitokiekkoliitolle, mikä tarkoittaa sitä, että hän saa rahan käyttöönsä, kun lähtee elokuussa Wieniin pelaamaan maajoukkueessa. Viikonloppuna on Sipoossa lisäksi harjoitusleiri, joten luulen, että kohtalaisen väsynyt kaveri palaa viimeistään maanantaina kotiin.

Terhi kirjoitti vieraskirjaan, että hän saatteli Teroa oikeaan junaan tänä aamuna. Sattumoisin, eli siis Jumalan johdatuksesta, junassa oli pari tuttua vaasalaispoikaa, joiden seurassa Tero pääsi varmasti oikeaan paikkaan. Kiva Terolle, sillä hän ei ole sellainen maailmanmatkaaja kuin Terhi oli jo syntyessään ;)

Minä siis nautin itsellisestä elämästä kotona. Tänäkin aamuna nautin niin, että hädin tuskin ehdin sairaalaan puoli yhdeksi, jolloin kiidimme Arin kanssa virkistymään meren ääreen Kansanlähetyksen ystävien kanssa.

Lauloimme yhdessä, rukoilimme ja nautimme runsaasta ruoka- ja kahvipöydästä, jonka emännät loihtivat meille kunkin tuomista eväistä. Vohveleitakin joku paistoi.

Arihan ei tietysti voinut syödä mitään, mutta oli mukana kuitenkin. Miehet auttoivat Arin tuoleineen sisään, kun vettä alkoi tulla taivaalta. Sade tosin loppui saman tien, ja huomasin toisen oven, josta pääsin itsekseni Arin kanssa ulos.

Tilaisuudessa oli tarkoitus olla siperialainen ehtoollinen, sillä Saaren Juha on toiminut kahdeksan vuotta Siperiassa kirkkoherrana ja lähetystyössä ison perheensä kanssa. Käytäntö Siperiassa on hiukan toisenlainen kuin meillä Suomessa.

Olin tilannut taksin hakemaan viiden maissa meitä, mutta kävi ilmi, ettei lupaa ehtoollisen viettoon ollutkaan saatu kirkkoherralta. Ehtoollinen täytyi viettää Vetokannaksen kirkossa, joten väki tuli siirtymään sinne jo neljältä. Me emme siis voisi olla siinä mukana. Tai järjestelykysymys se olisi ollut, mutta en jaksanut ruveta järjestämään monia kuljetuksia enää. Sitä paitsi Ari väsyisi liikaa monista ajeluista.

Siispä minä peruin alkuperäisen ajan, ja varasin paluukyytimme aiemmaksi. Tunsin itsemme hetkellisesti ulkopuoliseksi. Hyvin usein käy niin. Ajattelin, että parempi olisi, kun ulkoilisimme vain siellä sairaalan pihalla lammen rannalla, sillä kuitenkaan emme voi osallistua kuten muut. Pyörätuolin kanssa liikkuvat eivät voi sutjakasti vaihdella paikkoja kuten terveet.

Mutta etteivät ajatukseni menisi katkeruuden puolelle, minun on hyvä muistaa, että Jeesus oli aina ulkopuolinen. Ei kukaan edes hänen lähimmistä ystävistä tuntenut häntä kunnolla. Kukaan ei tajunnut, että Jeesuksen tehtävä on kuolla, että muut saisivat elää.

Samalla Jeesus antoi myös esikuvan palvella muita. Jeesus sanoi, ettei oppilas ole opettajaansa parempi. Joka tahtoo tulla suureksi, olkoon niin kuin se, joka palvelee.

Jeesus kuoli, että me saisimme elää, mutta jos seuraamme Jeesusta, myös meidän vanhan ihmisemme, lihamme, tulee kuolla, että uusi saa sijaa. "Kuolema tekee työtään meissä". Se on luopumista, suostumista, oman tahdon laittamista Jumalan tahdon alle. Suuri voitto on, kun saavutamme jumalisuuden ja tyytyväisyyden. Mutta vanha luonto nostaa usein päätään ja haluaisi hallita. Tätä taistelua käymme lihassamme loppuun asti, sanon minä kokemuksen tuomalla ymmärryksellä.

Kuitenkin saamme muistaa, että Herra sotii puolestamme. Hän on jo kaiken tehnyt, joten me saamme jäädä hänen armonsa varaan.

Invataksissa oli uusi poika kuljettajana. Haastelin hänelle perusteellisesti uskon alkeet ja vähän jatkokurssiakin. Hänkin kertoi omista kokemuksistaan ja olin siitä iloinen. Herra siunatkoon tuota nuorta miestä, että hän löytäisi elämän tien.

Ari oli ulkoilmasta ja auringosta väsynyt, ja luulen, että paluu aikaisemmin oli hänelle pelkästään hyvä asia. Harmitti, kun ehtoollinen jäi saamatta, mutta toisella kertaa sitten, kun Herra suo. Olin iloinen jälleen kerran, kun pystyn huolehtimaan Arin vuoteeseen ilman kenenkään apua. Hän jäi tyytyväisenä lepäämään, kun laitoin ruuan tippumaan ja lähdin kotiin.

Tänä iltana tulee ohjelma, jossa kerrotaan 150v täyttävästä Lähetysseurasta. Yritän päästä katsomaan ohjelman netin kautta tai jonkun televisiosta. Muuten aion nauttia vaaka-asennosta ja lukemisesta.

Huomenna saan hakea Arin kuuntelulaitteen, joka on tullut postiin. Hän voi kuunnella sillä kirjoja monta tuntia yhtä kyytiä. Olen jo tilannut hänelle celia-kirjastosta kuuntelukirjoiksi Israel-kronikan ja muutakin. (Laittaisin celia-kirjaston linkin, jos osaisin!)

Hyvää helatorstain jatkoa, hyvä lukijani! Jeesus on noussut ylös taivaaseen, ja tulee sieltä kerran samalla tavalla hakemaan ne, jotka uskovat Häneen. Kunpa me kaikki olisimme valmiina silloin.